Intro blogiin

Meikäläisen tuntevat tietävät, että en ole kai koskaan vastannut stereotyyppistä proffaa. En tosin tiedä juuri ketään, joka vastaisi! Aika harva meistä istuu yksin kopissaan pölyttyneiden kirjojen äärellä.

Hulinaa on joka tapauksessa riittänyt monella rintamalla. Vuosien ajan olen painanut tukka putkella hommia ilman, että kukaan olisi juuri kysellyt perään. Joku on ehkä saattanut ihmetellä missä se mies on, kun ei juuri toimistolla näy. Yliopisto on sikäli vapaa työpaikka, että ketään ei kiinnosta mitä teet, jos vain tulosta tulee. Jokainen on yrittäjä ja oman onnensa seppä. On lähinnä myönteinen yllätys, jos joku osoittaa kiinnostusta tekemisiisi.

Vuoden 2013 alusta tilanne on ollut hieman toisenlainen. Lahjoitusprofessuurin 1600 tunnin vuotuinen työpanos on Osuustoiminnan neuvottelukunnan palveluksessa. Tämä tarkoittaa, että tuloksen lisäksi tekemisen sisällöllä on entistä enemmän väliä. Professuuriin liittyy monenlaisia tavoitteita, jotka ovat toimineet professorin valintakriteereinä.

Muodollinen raportointivastuu ei ole kovin raskas. Neuvottelukunta odottaa vuotuista raporttia ja seuraa sen perusteella professuurin tavoitteiden täyttymistä. Ilokseni olen saanut huomata, että tekemisiäni kohtaan on myös epämuodollista kiinnostusta. Tästä syntyi idea blogista.

OT-proffa -blogi tarjoaa itselleni mahdollisuuden päivittää lahjoitusprofessuuriin liittyviä kuulumisia ja toisaalta kiinnostuneille seurata professorin edesottamuksia ja ajatuksia koskien ajankohtaisia asioita. Jutut tulevat olemaan lyhyitä ja hyödyntämään linkityksiä erilaisiin materiaaleihin.

Toivottavasti blogi saa paljon seuraajia. Tästä se alkaa!

-------------------------------

Liitänpä tähän perään vielä jo aiemmassa blogissani tammikuussa 2013 julkaisemani kirjoituksen, kun se liittyy olennaisesti toimintaani erilaisia työkaluja (tiedelehti, yhdistys ja yritys) hyödyntäen:

Viime vuosi oli omalla kohdallani historian kiireisin. Kiireinen tulee tästäkin, mutta sen verran uskon kiireen helpottavan, että ehdin tänä vuonna kirjoittelemaan blogiakin.

Uuteen vuoteen liittyy ripaus erityistä tunnelmaa. Suomalaiset osuustoimintayritykset päättivät Osuustoiminnan neuvottelukunnan puitteissa lahjoittaa rahaa Osuustoimintayritysten johtamisen määräaikaiseen professuuriin. Henkilökohtaisesti erityistä on se, että valinta osui LUTiin ja minuun. Hyvä me!

Kuvio on muotoa 5+2 vuotta. Jos kaikki menee hyvin, voin keskittyä raamatulliset seitsemän vuotta osuustoimintatietämyksen edistämiseen globaalissa tiedeyhteisössä, yhteiskunnissa ja osuustoimintayrityksissä. Nuorimmaisemme Oliver on hänkin jo koululainen, kun tämä pätkä loppuu!

Erinomaista osuustoimintaprofessuurissa ja sen tuomassa työrauhassa on se, että voin tavoitella kovempienkin tavoitteiden saavuttamista ilman oman terveyteni riskeeraamista. Edelliset seitsemän vuotta olivat sellaiset, että kroppa varmaankin sanoisi työsopimuksensa irti, jos vastaavaan vielä ryhtyisin.

Olen asettanut ajanjaksolle kolme päätavoitetta. Ensimmäinen tavoite liittyy Journal of Co-operative Organization and Management (JCOM) -tiedelehteen, jonka päätoimittaja olen. Lehden on saavutettava tällä ajanjaksolla keskeinen asema alan julkaisuväylänä sekä tietämyksen välittäjänä ja oltava ainakin valmistautumassa vaikuttavuusarvolaskentaan.

Toinen tavoite liittyy Taloudellisen yhteistyön ja osuustoiminnan tutkimusseuraan (Kooperatiivi ry), jonka puheenjohtaja olen. Seuran on onnistuttava mobilisoimaan kasvavassa määrin yhteiskuntamme keskeisiä toimijoita osuustoiminnan ydinajatuksista käytävään keskusteluun - siten, että keskustelu poikii konkreettisia kehitysaskeleita yhteiskunnassamme. Ydinideoita ovat (1) vapaaehtoinen yhteistyö, (2) itsensä toteuttaminen jäsenyyden puitteissa, (3) jäsenten ja osuuskunnan vastuullisuus, (4) resurssien yhteisomistus ja osaamisperusteinen hallinta demokratian pohjalta, (5) toimintojen hyödyllisyys ja palkitsevuus, (6) syntyvän lisäarvon reilu jako osallistuvien (myötävaikuttajien) kesken sekä (7) edellä mainittuihin ydinajatuksiin, yleiseen ympäristöön ja toimialaan liittyvä asiantuntemus.

Kolmas tavoite - joka on vähintään yhtä tärkeä kuin edelliset - liittyy osuustoiminnallisten yritysten johdon, hallinnon ja henkilöstön osuustoimintatietämykseen ja varsinaiseen toimintaan sen pohjalta. Yritykseni (Jussila Consulting & Training) puitteissa minun on kyettävä tuottamaan helposti hyödynnettävää yleistajuista kirjallisuutta ja toisaalta oltava aktiivinen liikkeenjohdon ja hallinnon valmentaja sekä sisällön tuottaja erilaisissa kehityshankkeissa siten, että johto, hallinto ja henkilöstö ymmärtävät osuustoiminnan ydinajatukset entistä syvällisemmin. Lopputuloksena osuustoimintayritykset siirtyvät toiminnassaan vähintään pari piirua osuustoiminnallisempaan suuntaan. Tällöin ne menestyvät entistä paremmin osuustoiminnan omista lähtökohdista tarkasteltuna, jolloin kaikki sidosryhmät ja koko yhteiskunta voittavat.

Mikään edellä mainituista tavoitteista ei voi tietenkään toteutua vain oman työni pohjalta. Tarvitaan laajaa yhteistyötä eri toimijoiden kesken. Tarvitaan vahvaa tutkimusta, aktiivisia keskustelijoita ja määrätietoisia oppijoita. Onneksi innostunutta väkeä löytyy maailman kaikista kolkista!

Seitsemän vuotta sitten minulla oli visio. Siihen liittyvät tavoitteet ovat toteutuneet. Olemme itse asiassa ainakin askeleen tai kaksi edellä. Saapa nähdä kuinka täsmällinen näkemys on tällä kertaa. Tuskin kyseessä on harhakuva. Luotan siihen, että tulevaisuus on sellainen millaiseksi sen itse teemme.