tag:blogger.com,1999:blog-68917926711639983892024-02-03T23:32:32.178-08:00OT-proffaIhan vaan bloggailen tässä. Eipä tässä sen ihmeempää.Iiro Jussilahttp://www.blogger.com/profile/03570386396462139852noreply@blogger.comBlogger212125tag:blogger.com,1999:blog-6891792671163998389.post-4611141547746358202016-03-18T10:03:00.003-07:002016-03-18T10:03:50.860-07:00Mitä kuuluu OT-proffalle?Olen saanut viime aikoina usein kysymyksiä koskien professuurin hoitamista. Olenko ehtinyt hoitaa osa-aikaista professuuriani suunnitelmien mukaan? Onko sinulle jäänyt aikaa myös professorin tehtävien hoitamiseen? Ja niin edelleen. Oikeutettuja kysymyksiä, joihin on syytä vastata näin OT-proffablogissa. Täten kysymyksiin saavat vastauksen useammat samoja kysymyksiä pohtivat.<br />
<br /><br />
Toimitusjohtaja on tietenkin aikaa vievä toimi. Ja ottaa tietenkin aikansa ennen kuin pääsee sisään siihen kuinka asiat uudessa organisaatiossa on yleensä tehty, kuinka toimintaa tulisi kehittää, keitä työyhteisön jäsenet ovat ja mitä he itse asiassa tekevät ja osaavat. Tekemistä toisaalta helpottaa tutkimus- ja opetustyön kautta hankkimani johtamisen ja organisoinnin rikas teoreettinen viitekehys, jonka takaa tarkasteltuna asiat ja inhimilliset tekijät eivät tule yllätyksenä. Näin ollen voi lähinnä keskittyä nauttimaan siitä, että saa rakentaa yhteistä tulevaisuutta mielenkiintoisten ja osaavien ihmisten kanssa.<br />
<br /><br />
Piti ihan miettiä mitä olen professuurin osalta tehnyt kuluneen kahden ja puolen kuukauden aikana. Olen tarkastanut pari läjää tenttejä (tämä jää onneksi pian pois). Olen sparraillut useita graduntekijöitä, tavannut heitä ja tarkastanut valmiita graduja. Olen myös ohjannut jatko-opintoja ja ottanut uudenkin ohjattavan. Olen keskustellut LUTin OT-tutkimustilanteesta Pasi Tuomisen kanssa sekä rehtori Juha-Matti Saksan kanssa ja tietenkin visioinut tulevaa. Olen myös suunnitellut yrittäjyyden konferenssia ja auttanut uuden professuurin järjestämisessä. Kummassakin on osuustoiminta mukana. Kansainvälisten ja kotimaisten kumppanieni kanssa olen myös lähettänyt alkuvuonna useita tieteellisiä artikkeleita tiedelehtien arviointiprosesseihin. Itse asiassa enemmän kuin koskaan ennen näin lyhyen ajan sisään.<br />
<br /><br />
Jotkin työni PTT:ssä ovat edistäneet myös niitä asioita, jotka aikaisemmin kuuluivat professuurin piiriin. Olen ollut suunnittelemassa osuustoiminta-aiheisia tutkimushankkeita ja rakentamassa strategisen yhteistyön viritelmiä monellakin suunnalla - kuvioita, joitta akatemisuus ja käytännöllisyys mielekkäällä tavalla kohtaavat. Olen myös edistänyt osuustoimintatietämyksen leviämistä useilla eri foorumeilla, käynyt puhumassa osuustoimintayritysten tilaisuuksissa ja antanut aiheesta haastatteluita. Tähän on kuulunut myös osuustoimintamallin puolustaminen osana monimuotoista markkinataloutta, kun yksinomaan rahoitusmarkkinanäkökulmaan viehättyneet ovat sitä vastaan tuttuun tapaan hyökänneet.<br />
<br /><br />
Eli kyllä tämä menee ihan suunnitelmien mukaan. Tai oikeastaan paremmin. Olin unohtaa Journal of Co-operative Organization and Management -tiedelehden. Sen osalta vaikuttaa siltä, että minun on ollut jopa helpompaa keskittyä tehtäviini lehden päätoimittajana. Jätettyäni vuoden vaihteessa noin 10 luottamustoimea niin akatemiassa kuin yksityisellä sektorilla, saatuani kirjani valmiiksi ja lopetettuani valmennus- ja konsultointitoimintani, niin sanottua sälää on paljon vähemmän. Professuuriaika kalenterissa onkin usein tarkoittanut kirjautumista Elsevierin järjestelmään. Lehden kasvu submittausmäärissä mitattuna on tosin ollut sitä luokkaa, että tälle on kyllä selkeää tarvettakin. Lehden tuorein numero onkin pian menossa painoon, joten palaan asiaan muutaman viikon sisään.<br />
<br /><br />
OT-tutkimuksen kannalta parasta PTT-siirrossani oli se, että LUTissa on nyt enemmän resursseja käytössä varsinaisesti tutkimukseen. Professorihan ei tunnetusti paljon ehdi tutkia, vaan tutkimisen kannalta olennaista on tutkijatohtoreille allokoitu rahamäärä. Professuurin lahjoittajat saavat siis rahoilleen parempaa vastinetta, kun tutkijatohtoritunteja saadaan enemmän ja professuurin hoitajakin on edelleen mukana kuviossa. Osuustoiminnan neuvottelukunnalle raportoimme tästä yhdessä Pasi Tuomisen kanssa taas vuoden jälkipuoliskolla. Hyvin homma joka tapauksessa toimii!<br />
<br />Iiro Jussilahttp://www.blogger.com/profile/03570386396462139852noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6891792671163998389.post-5674655379125223882016-02-08T10:50:00.000-08:002016-02-08T10:50:11.705-08:00Kolin henki
<br />
<div style="margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><span style="font-family: Calibri;">Takana on jälleen
mielenkiintoinen viikko. Tällä kertaa pääasiassa toimiston ulkopuolella ja osin
OT-proffan asioissa. Viikon alkupuoli meni PTT:n jäsenyhteisöjen edustajien kanssa
HLJ-akatemiassa. Loppuviikko kului puolestaan Kolilla, jossa joukko ihmisiä
kokoontui pohtimaan yritysmallin kehittämiseen ja yritysmallia koskevan
tietämyksen edistämiseen liittyviä toimenpiteitä vuonna 2017. </span></span></div>
<br />
<div style="margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><span style="font-family: Calibri;">Koolla oli jälleen
varsin hieno joukko ihmisiä. Puhuimme muun muassa osuustoiminnan
arvomaailmasta, sivistyksestä ja oppimisesta sekä yhteiskunnallisesta
vaikuttavuudesta. Olimme yhtä mieltä siitä, että osuustoiminta on digiajan, eli
joukkoistamiseen ja joukkoälyyn perustuvan talouden keskeinen dynamo. Se on
upea innovaatio, joka koordinaatio- ja kannustinjärjestelmänä integroi
markkinat ja demokratian talouksia ja yhteisöjä kehittäväksi voimaksi.
Haasteena on lähinnä se, että perinteisin tavoin yrityksistä, taloudesta ja
yhteiskunnasta ajattelevat ihmiset ovat usein sokeita niin muutokselle kuin
osuuskuntamallille. Eli tietämyksen lisäämisessä ja syventämisessä riittää työmaata
riittää niin poliittisen päätöksenteon ja eri medioiden kuin
osuustoimintayritysten hallinnon ja johdon parissa. Mallin potentiaalia ei
kyetä hyödyntämään täysimääräisesti ennen kuin kaikki sidosryhmät omaavat edes
välttävän osuustoimintatietämyksen. </span></span></div>
<br />
<div style="margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><span style="font-family: Calibri;">Itselleni,
OT-proffan ominaisuudessa, asetin seminaarin päätteeksi kolme tietämyksen
edistämiseen liittyvää tavoitetta. Ensinnäkin pyrin avaamaan
osuustoimintayrityksissä toimiville päätöksentekijöille osuustoimintamallia
menestysreseptinä, jossa niin sanottu aate ja liiketoiminta eivät ole erillisiä
tai ristiriitaisia osia. Pyrin toisin sanoen selittämään sitä kuinka aate, eli joukko
mallin muodostavia ydinideoita, on nimenomaan muodostunut tähdäten liikeyrityksen
ja omistajayhteisön yhteiseen ja pitkäjänteisen menestykseen. Toisena asiana
pyrin edistämään tutkijoiden ja osuustoimintayritysten välistä vuorovaikutusta
halki Suomen. Haastan osuustoimintayritykset edellyttämään yliopistolahjoitustensa
vastineeksi osuustoimintaa palvelevaa tutkimusta ja opetusta. Vastaavasti haastan
yliopistojen tutkijat huomioimaan osuustoiminnan – ja oivaltamaan kuinka
huikean mahdollisuuden se tutkimusalana tarjoaa. Kolmanneksi pyrin löytämään
keinoja osuustoimintayritysten maakuntatason yhteistyölle, esimerkiksi
yrittäjyyskasvatuksen, uusien yrittäjien valmennuksen, matkailun ja
kansainvälisen kaupan alueilla. </span></span></div>
<br />
<div style="margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><span style="font-family: Calibri;">Mielenkiinnolla
odotan mitä saamme kaikki yhdessä aikaan seuraavien parin vuoden aikana, eli
ennen seuraavaa Kolin seminaaria keväällä 2018. </span></span></div>
Iiro Jussilahttp://www.blogger.com/profile/03570386396462139852noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6891792671163998389.post-52619846034481632652016-01-18T00:17:00.001-08:002016-01-18T00:25:10.649-08:00Infrastruktuuriin tulee investoidaTaantuma ja velkaantuminen eivät houkuttele julkisiin investointeihin. Niille on kuitenkin tarvetta. Tutkimus myös osoittaa, ettei investoiminen ole välttämättä lainkaan huono ratkaisu taantuma-aikana - edes tai varsinkaan, kun julkiset investoinnit rahoitetaan edullisella velkarahalla. Investoinnit lisäävät työllisyyttä, voimistavat talouskasvua (velkasuhdetta pienentäen) ja auttavat välttämään infrastruktuurin rappeutumisesta syntyviä ongelmia. <br />
<br />
<br />
Teollistumisen aikakaudella tuottavuutta nostettiin suurilla infrastruktuurihankkeilla. Maailma ei kuitenkaan tullut valmiiksi, vaan uusia tarpeita ilmaantuu jatkuvasti. Esimerkiksi kasvavien kaupunkiseutujen rakenteiden kannalta investoinnit uuteen liikenneinfrastruktuuriin ovat keskeisiä ja niissä tarvitaan valtion aktiivista roolia. Vastaavasti biotalouden - matkailu mukaan lukien - mahdollisuudet edellyttävät infrastruktuurista huolehtimista myös kasvukeskusten ulkopuolella. Korjausvelka ei saisi kasvaa. <br />
<br />
<br />
Infrastruktuurin yleinen tilasta revitään maailmalla otsikoita ja aiheesta tehdään pelejäkin. Blogin lukijat tuntevat Loiste Interactive osakeyhtiön ja oman roolini siinä. Tammikuun 15. päivä julkaistu pelimme <a href="http://store.steampowered.com/app/251110/">INFRA</a> on noussut Steam verkkokaupassa suosituksi ja herättänyt paljon huomiota muun muassa tarinallaan. Eräs pelaaja kommentoi yhteisösivulla pelin herättävän pelonsekaisia tunteita ja uudenlaista tietoisuutta muun muassa siksi, että infrastruktuurin rappeutumisesta syntyvät ongelmat ovat läsnä jokaisen arjessa - eivät jotain kaukaista fiktiota. <br />
<br />
<br />
Meidän tulee pitää maamme infrasta huolta niin talouskasvun kuin turvallisuudenkin nimissä. Tämä vaatii paitsi rahaa myös insinööritaitoa. Jos pelimme herättää nuorta polvea pohtimaan näitä kysymyksiä, on se täyttänyt yhteiskunnallisen tehtävänsä.<br />
<br />
<br />
<br />Iiro Jussilahttp://www.blogger.com/profile/03570386396462139852noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6891792671163998389.post-12549053639598170062015-12-17T09:07:00.001-08:002015-12-17T11:05:17.937-08:00Kuolema tee se itse kulttuurille ja vaatimattomuudelle!<br />
<br />
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Suomi on ahdingossa ja monella on
sormi suussa. Mikä nyt eteen? Kansalaisten katseet kääntyvät virkamiehiin ja
poliitikkoihin. Ratkaisua haetaan rakenneuudistuksista ja niin edelleen.</span><br />
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span><br />
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"></span><span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Merkittävin ratkaisu löytyy
kuitenkin lähempää. Nimittäin meidän kansalaisten jokapäiväisistä valinnoista.
Ratkaisu on se, että otamme tiikerinloikan kohti markkinataloutta. Kyseessä ei
ole hyppy äärimmäiseen itsekkyyteen, vaan itse asiassa täydellisen
yhteisöllinen operaatio.</span><br />
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span><br />
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"></span><span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Adam Smith tarinoi aikanaan
markkinataloudesta ja sen tuomasta yltäkylläisyydestä. Hän
huomasi taloudellisen hyvinvoinnin ja sosiaalisen
kehityksen nousevan parista ihmisyhteisöille tärkeästä voimasta. Nimittäin
vaihdannasta ja erikoistumisesta. Väitän, että meillä Suomessa ei ole koskaan
opittu kunnioittamaan kumpaakaan riittävästi, jotta markkinatalousmallin
potentiaalia olisi voitu hyödyntää.</span><br />
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span><br />
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"></span><span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Yksi markkinatalouden vihollinen
on tee-se-itse -kulttuuri. Meidän suomalaisten ei todellakaan olisi
välttämätöntä tehdä aina kaikkea itse. Jospa opettelisimme käyttämään
palveluita. Se olisi yhteisöllinen teko. Houkuttelisimme yrittäjyyttä ja
työllistäisimme toisiamme. Voisimmekin laittaa töihin ne </span><a href="http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1450316988692.html"><span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><span style="color: blue;">80 miljardia</span></span></a><span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">, jotka lepäävät laiskana tileillämme. Osan
kulutukseen ja loput niihin ystäviemme, sukulaistemme ja naapuriemme
yrityksiin, jotka syntyvät palveluiden kysynnän rajusta noususta. </span><br />
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span><br />
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"></span><span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Toinen markkinatalouden
vihollinen on vaatimattomuus, joka mielestäni selittää hyvin eilisillan
A-studiossa (Yle) keskusteltua yrittäjyyden ja kilpailun puutetta Suomessa. Jos
emme vaadi itseltämme emmekä toisiltamme, kuka meiltä sitten vaatii? Millaiset
eväät vaatimattomuus antaa erikoistumiseen ja keskinäiseen kauppaan? Onko
sallittua olla erilainen, erottuva, erikoistuva ja kertoa tästä
kanssaihmisille? No ei tietenkään, ei meillä Suomessa! Ottaessamme vauhtia
tiikerinloikkaan, on meidän siis tehtävä päättäväinen asennemuutos. Meidän on
tunnistettava missä olemme hyviä ja oltava ihmisten kanssa tekemisissä ymmärtääksemme
toistemme tarpeet, osaamisemme arvon toisillemme ja näin ollen edellytykset
vaihdannalle. </span><br />
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span><br />
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"></span><span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">On totta, että monin paikoin
meillä Suomessa haasteeksi tulee väen vähyys. Siksi meidän tuleekin tukea
markkinataloutta olemalla aktiivisia vaihdannassa ja joustavia
erikoistumisessa. Eli koetetaan valita verrokkikansoja useammin palveluiden
ostaminen sen sijaan, että teemme kaiken itse. Yrittäjyydessä ja
liiketoiminnassa meidän ei tulisi kummaksua monialaisuutta, jos se mahdollistaa
toiminnan pienempien volyymien markkinoilla. Ja siitäkään ei tulisi olla
mustankipeä, jos kuluttajat, tuottajat tai työntekijät ottavat yrittäjyyden
omiin käsiinsä synnyttämällä markkinoille edistyksellisiä malleja
kytkeäkseen itsensä paikallisista aina globaaleihin markkinoihin. Kyse on
nimenomaan markkinoiden epäonnistumisen korjaamisesta, joka on itse asiassa
aplodien aihe. </span><br />
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span><br />
<span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"></span><span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;">Valviovallan tehtävänä on luoda
puitteita ja mahdollistaa markkinatalouden toiminta. Kansalaiset itse
ratkaisevat sen kuinka Suomi pärjää.</span><br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Iiro Jussilahttp://www.blogger.com/profile/03570386396462139852noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6891792671163998389.post-73761207465878945582015-12-09T22:39:00.001-08:002015-12-09T22:39:53.811-08:00Uuden ajan johtamista start-up tiimeissäJos olet lauantaina 12.12. liikkeellä Lappeenrannan suunnalla, suosittelen auton keulan suuntaamista yliopistolle puolen päivän aikaan. Tuolloin on jatko-opiskelijani KTM Heidi Forsström-Tuomisen väitöstilaisuus, jonka aiheena on tiimiyrittäjyys. Väitöskirja avaa tiimiyrittäjyyden vaiheita ja yhteisöllisyyden dynamiikkaa prosesseissa, joissa luodaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Väitöstiedotteeseen voit tutustua <a href="http://www.lut.fi/uutiset/-/asset_publisher/h33vOeufOQWn/content/startup-tiimien-yhteisollisyys-on-etu-liiketoimintamahdollisuuksien-luomisessa">täällä</a>. <br />
<br /><br />
Heidin väitöskirja synnyttää uutta ja mielenkiintoista tietoa, josta ei ole hyötyä ainoastaan start-up yrityksissä. Esimerkiksi suurten yritysten hallitukset ja johtoryhmät voivat hyötyä siitä, että ne ottavat oppia tämän väitöskirjan löydöksistä ja johtopäätöksistä.<br />
<br /><br />
Itselläni on jälleen ilo ja kunnia toimia kustoksena. Odotan korkeatasoista ja mielenkiintoista keskustelua tohtorikandidaatin ja vastaväittäjän välillä. Toivottavasti näen lukuisia tuttuja ja tuntemattomia kasvoja yleisössä.Iiro Jussilahttp://www.blogger.com/profile/03570386396462139852noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6891792671163998389.post-77546756659317692912015-11-11T06:26:00.000-08:002015-11-11T09:13:13.911-08:00Etelä-Savo nousuun yhteistoiminnallaMinulla oli eilen ilo osallistua Mäntyharjussa WHD Gårdin tunne-elämyksiä tuottavassa palvelukeskittymässä (suosittelen tutustumaan <a href="http://whdgard.fi/">täällä</a>!) järjestettyyn yrittäjyysiltaan. Hieno joukko Etelä-Savon ja koko Saimaan alueen tulevaisuudesta kiinnostuneita oli kokoontunut keskustelemaan maakunnan ja alueen kehittämisen näkymistä, mahdollisuuksista sekä toimenpiteistä, joilla maakuntaa kehitetään ja uusiin mahdollisuuksiin tartutaan. <br />
<br />
Tilaisuus huokui mukavasti sitä henkeä, jota pyrimme aikanaan nostattamaan Mikkelin yliopistokeskuksen "<a href="http://www.muc.fi/etela-savo-nousuun-yhteistoiminnalla">Etelä-Savo nousuun yhteistoiminnalla</a>" seminaarissa kaksi vuotta sitten. Toivottavasti seminaarilla oli osaltaan jotain tekemistä yhteistoiminnalle myönteisen ilmapiirin edistymisessä. Joka tapauksessa oli hienoa kuulla, että Mikkelin, Savonlinnan ja Pieksämäen yrittäjien ja muiden maakuntaa kehittävien parissa on selkeästi havaittavissa yhteistoiminnan viriämistä monilla eri rintamilla. <br />
<br />
Kaikkein voimakkaimmin esiin nousi Saimaa brändi. Eikä tässä Saimaalla viitattu karttasanaan, vaan oikeastaan koko Itä-Suomen alueeseen matkailukohteena. Kiinasta katsottuna on ihan sama kuuluuko jokin vesistö tai järvi virallisesti määriteltynä Saimaaseen. Olennaista on alueen upea luonto, mahdollisuus nauttia puhtaasta vedestä ja korkealaatuisista palveluista. <br />
<br />
Yhteistyön ja -toiminnan teema oli siis sekin vahvasti esillä. Niin Saimaa brändiin liittyen kuin muutoinkin. Yrittäjät kaipaavat tukea ja esimerkiksi hallinnollisen taakan keventämistä. Todettiin, että tätä voidaan saada yhteistyöllä - vaikkapa yhteisyrityksen perustamisen kautta. Saimaan Charmantit taikka yrittäjien osuuskunnat Suomessa ja maailmalla voivat toimia esimerkkinä. Yhteistyö voi vapauttaa yrittäjät kehittämään itseään, osaamistaan ja omaa yritystään ja toisaalta keskinäinen oppiminen - hyvien toimintamallien jakaminen - tuo vipuvoimaa. Markkinointi- ja hankintayhteistyö auttaa yrittäjiä saamaan näkyvyyttä aiempaa laajemmalla alueella ja kehittämään neuvotteluvoimaa suhteessa kolmansiin osapuoliin. Myös työllisyyttä voidaan edistää luomalla yhteistyössä uusia ja yrittäjille vähemmän riskialttiina keinoja työllistää. Olennaista on perinteisten raja-aitojen rikkominen. Toisena esimerkkinä tästä nousi esiin yritystoiminnassa pitkään mukana olleiden ja mahdollisesti yritystoiminnasta luopumassa olevia tahojen kytkeminen yhteen nuorten, tahtovien ja innokkaiden yrittäjänalkujen kanssa. Muun muassa teollisuusyritysten ja pelialan start-up yritysten vetäjien yhteisissä hankkeissa on kuulemma saatu aikaan merkittäviä kehitysloikkia.<br />
<br />
Illan kolmas iso teema oli byrokratia. Sitä syleiltiin monelta eri kantilta. Yhteiskuntamallin osalta todettiin, että Suomi ei ole markkinatalous. Pilke silmäkulmassa todettiin, että kenties meidän tulisi tunnustaa kommunismi - se olisi alku siirtymälle kohti markkinataloutta. Kommunismilla tarkoitetaan tässä sitä, että julkinen byrokratia pyrkii ulottumaan aivan liian yksityiskohtaisiin kysymyksiin. Markkinoiden ei anneta toimia. Kyse ei siitä, että tavoiteltaisiin täydellisen vapaata markkinataloutta. Kyse on siitä, että annettaisiin markkinoille ylipäätään tilaa toimia. Nykyisellään pyrkimykset uudistua, kehittyä ja investoida tukahtuu liian usein ylisäätelyn tai sääntöjen ylitulkinnan alle. Ylibyrokratian purkutalkoot saivat siis vahvaa kannatusta - tekoja odotetaan. Lakien säätämisessä peräänkuulutettiin markkinatalouden ja yrittäjyyden monimuotoisuuden huomioimista sekä uusien lakien vaikutusten arvioimista ja tutkimista erilaisten elinkeinoelämän toimijoiden kannalta. Verotuksen kannustavuuden perään kyseltiin, joka on edelleen tärkeä aihe ja itse asiassa keskeinen osa yhteistoiminnallista yhteiskuntaa. Tärkeää on myös kasvun helpottaminen esimerkiksi ensimmäisen työntekijän palkkaamisen osalta. Sukupolven- ja omistajavaihdosprosesseihin kaipailtiin myös poliittista huomiota. Toimivien yritysten menettämisen riski on liian suuri. Asiasta on puhuttu pitkään, mutta tekoja on liian vähän. Viimeisenä muittei mitenkään vähäisenä asiana kaipailtiin suurlähetystöille lisää resursseja ja toimintavapauksia. Miehemme ja naisemme maailmalla eivät pääse tekemään tärkeää vienninedistämistyötä ja luomaan tärkeitä verkostoja, kun suurlähetystöissä ei ole kaupallisia sihteereitä, eikä resursseja suhdetoiminnan ylläpitämiseen. Kaupallisten suhteiden edistäminen on viimeinen asia tehtävälistalla, ellei se ole jopa jossain määrin kiellettyä. Muut maat toimivat havaintojen mukaan päinvastoin.<br />
<br />
Kasvuun liittyen minua ilahdutti perheyritysten roolin ja kasvutavan huomioiminen. Nämä jäävät liian usein pimentoon kaiken muun hypetyksen keskellä. Perheyritysten kasvu on usein piilevää siten, että yhden vahvan yrityksen rinnalle synnytetään uusia yrityksiä - vaikkapa seuraavan sukupolven toimesta. Eli perheen yritystoiminta kasvaa portfolion kasvun kautta. Toisaalta huomioitiin sekin, että perheyrityksissä käytetään vaikeina aikoina paukkuja työilmapiirin, osaamisen ja suhdeverkoston kehittämiseen. Tämä inhimillinen ja sosiaalinen kasvu näkyy kyllä taloudellisestikin, mutta viiveellä. Totesimme, että olemassa olevan yrityskannan ja yrittäjäperheiden puitteissa olisi valtava potentiaali bruttokansantuotteen tasolla näkyvän kasvun aikaansaamiseksi. Kyse ei ole vain taloudellisista kannusteista, vaan asenteista ja huomioimisesta. Se voi olla joillekin uutinen, mutta yrittäjätkin ovat ihmisiä.<br />
<br />
Kaikkiaan ilta oli antoisa ja suosittelen järjestäjille tällaisten tilaisuuksien jatkamista. Seuraava ilta voisi tuottaa päätöksen konkreettisesta toimenpiteistä, jotka sitoudutaan viemään maaliin. Eilisillan keskusteluiden pohjalta hyvä toimenpide voisi olla seuraavanlaisen tilaisuuden järjestäminen Etelä-Savon yrittäjille. Esitellään suomalaisia ja kansainvälisiä monenvälisiä alliansseja ja tuodaan elävästi esiin se, mitä hyvää yrittäjät ovat allianssiensa kautta aikaansaaneet. Tilaisuudessa voitaisiin päättää yrittäjien yhteisyrityksen perustamisesta lisäämään yrittäjien tuloja ja vähentämään yrittäjien kustannuksia sekä hallinnollista taakkaa. Harva viitsii juosta tuloksettomissa seminaareissa. Tähän seminaariin voisi väkeä tulla hyvin, jos yhteenliittymän suhteen oltaisiin tosissaan liikkeellä. Riittävän laajapohjaisena (ja täten riittävästi resursoituna) yhteisyritys voisi saada ihmeitä aikaan - yrittäjien, maakunnan ja kaikkien sen asukkaiden eduksi. Iiro Jussilahttp://www.blogger.com/profile/03570386396462139852noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6891792671163998389.post-22640461018614539862015-11-10T01:41:00.002-08:002015-11-10T01:59:18.661-08:00Johtamisopeilla talous nousuunMaaseudun Tulevaisuus<a href="http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/toyotalaiset-opit-purevat-my%C3%B6s-navetassa-1.132219"> kirjoitti</a> eilen siitä kuinka japanilaisten johtamisoppien vieminen navettaan sai aikaan samanaikaisesti merkittävän tehokkuuslisäyksen ja laadun parantumisen valiolaisella tilalla. Tämä ei ole yllätys. Riippumatta siitä sijoittuuko työ navettaan, terveyskeskukseen tai konttoriin on tuotoksen kannalta ratkaisevaa se mihin työpanos kohdistetaan ja miten. Olennaista on myös se kuinka vaihtelevien työpanosten keskinäisiä suhteita määritellään, kuinka suorituksia rytmitetään ja kuinka erilaiset voimavarat integroidaan. <br />
<br />
<br />
Jokaisella organisaatiolla on pääsy johtamisen työkalupakkiin, johon on koottu mitä monipuolisempia älyllisiä työkaluja jo noin 100 vuoden verran. On traagista, etteivät monet yritykset ja organisaatiot avaa kuin jonkin pakin lokeron ja senkin vain silloin tällöin. Pahimmillaan johtamista ei edes käsitetä tietämyksen alaksi, jonka puitteissa johtaja voi ratkaisevasti kehittyä kouluttautumisen ja ammattitaidon edistämisen keinoin.<br />
<br />
<br />
Olen silloin tällöin kuullut viitattavan johtamiseen bisneskoulun "laulu ja leikki" -osastona. Ikään kuin johtaminen olisi ainoastaan jotain hähmyistä puhaa, jossa mikä tahansa ajatus, sana tai teko on yhtä arvokas kuin toinen. Näihin puheisiin olen vain todennut, että rajojemme avautuminen kiristää kilpailua ja hilaa pikku hiljaa vaatimustasoa ylöspäin. Ennen pitkää amatöörijohtaminen ei enää riitä, vaan tarvitaan ammattilaisia. Tällöin johtamistutkimuksen ja -oppien arvo nousee myös siellä missä näitä ei ole ennen pidetty arvossa.<br />
<br />
<br />
Olen opettanut noin vuosikymmenen organisaatioteoriaa sekä perusopiskelijoille että täydennyskoulutettaville. Varsinkin erilaisten organisaatioiden vastuutehtävissä toimivien taholla olen nähnyt parhaimmillaan huomattavaa silmien avautumista sen suhteen kuinka johtamisen ja organisoinnin käsitteet ja teoriat voivat auttaa näkemään asioita, analysoimaan niitä, keskustelemaan asioista, määrittelemään vaihtoehtoja ja tekemään perusteltuja päätöksiä. Monipuolisen älyllisen kehikon haltuunotto voi olla jopa tajunnan räjäyttävä kokemus, joka muuttaa johtajan käyttäytymistä pysyvästi. <br />
<br />
<br />
Vaikuttaisi siltä, että yhteiskunnassamme on nyt erityinen tilaus ja momentum johtamisopeille ja niiden osaajille. On hienoa, että media nostaa esiin sen mitä ruohonjuuritasolla saadaan aikaan jo yksittäisen johtamisopin tai filosofian soveltamisella. Mitä saavutetaankaan, jos johtamistutkimuksen tarjoama älyllinen voima otetaan käyttöön laajalti, jatkuvasti syventäen ja laajentaen? Uskon, että tapahtuu erittäin paljon hyviä asioita. <br />
<br />
<br />
Älkäämme siis keskittykö vain rakenteisiin, vaan myös varsinaiseen toimintaan. Tarkoituksenmukaisten rakenteiden luominen on toki osa johtamista, mutta siihen kuuluu paljon muutakin. Johtamisoppineet, lava on teidän!<br />
<br /><br />
<br />
<br />
<br />
<br />Iiro Jussilahttp://www.blogger.com/profile/03570386396462139852noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6891792671163998389.post-68986630194866424232015-11-05T02:49:00.002-08:002015-11-05T02:58:45.622-08:00OT-proffa Aamu-TV.ssäTänään oli aikainen herätys. Kävelin kuuden aikaan aamulla Yleisradion TV-studiolle meikattavaksi ja nauttimaan kahvia. <br />
<br /><br />
Oli siellä studiolla toki muutakin tehtävää. Juteltiin nimittäin Kalervo Kummolan kanssa mm. suomalaisen juoniorituotannon tilasta sekä jääkiekkojuniorien varusteiden hinnoista ja mahdollisuuksista painaa niitä alaspäin seurojen yhteishankinnoilla - siis siten, että suuri joukko seuroja hankkii yhdessä. Toimittajalle Rautakansleri lupasi haastattelussaan paljastaa räväyttävän uuden avauksen - nimittäin nuuskan kiellon.<br />
<br />
<br />
<br />
En minä tietenkään vain aamukahvilla käynyt, vaikka hyvin voisin käydäkin - sen verran mielenkiintoista väkeä studiolla pyörii. Tosin niin sitä pyörii joka puolella. Jotenkin ihmeellisesti olen onnistunut solouttautumaan mielenkiintoisten ihmisten pariin. <br />
<br /><br />
<br />
<br />
Varsinaisen TV-keskustelun löydät aiheineen ainakin toistaiseksi <a href="http://areena.yle.fi/1-3132852">täältä</a>. <br />
<br />Iiro Jussilahttp://www.blogger.com/profile/03570386396462139852noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6891792671163998389.post-88485554784061396332015-11-02T00:02:00.003-08:002015-11-02T22:17:42.301-08:00Ryhdyn PTT:n toimitusjohtajaksi<br />
<span style="font-family: inherit;"><span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><span style="font-family: "calibri";"><span style="font-family: inherit;"></span></span><span style="font-family: inherit;"></span></span></span><span style="font-family: inherit;"></span><br />
<div style="margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span style="font-family: inherit;"><span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><span style="font-family: inherit;">Hyvä blogin lukija. Saat tänään lukea roolini täydentymisestä. Aloitan nimittäin 1.1.2016 Pellervon Taloustutkimuksen (PTT) toimitusjohtajana. PTT:n tiedote ja muita aiheeseen liittyviä juttuja löydät alta.</span><span style="font-family: inherit;"><br /><br />S</span></span></span><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><span style="font-family: inherit;">äilytän professuurini Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa, mutta se jatkuu tietenkin osa-aikaisena. Vastaan lähinnä osuustoimintayritysten johtamiseen liittyvän tutkimuksen ohjaamisesta sekä JCOM –tiedelehden päätoimittajan tehtävistä. OT-proffa blogiakin jatkan, mutta jatkossa se keskittynee erityisesti osuustoimintaan ja yliopistonäkökulmaan. Muut keskustelut siirrän suunnitelmani mukaan PTT:n yhteyteen. <br /><br />P</span></span></span><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><span style="font-family: inherit;">TT:llä on ollut pitkään tärkeä rooli kansantalouden kannalta tärkeän tiedon tuottajana. Tavoitteenani on johdattaa PTT:n osaavaa henkilökuntaa kohti aiempaakin monipuolisempaa talouden murroksia ja suhdannekäänteitä ennakoivaa ajattelua ja tutkimusta. Erilaiset kumppanuudet nousevat tämän tavoitteen osalta keskeisiksi. Pyrin toisaalta vahvistamaan markkinatalouden monimuotoisuuteen liittyvää ymmärrystä. Tähän kuuluvat yrittäjyyden ja omistajuuden vaihtelevat muodot ja lähtökohdat. Perheet organisoitumisen perusyksikkönä ovat osuustoiminnankin taustalla - joko suoraan kotitalouksina taikka tilojen tai muiden yritysten kautta.</span></span></span></span></span><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><span style="font-family: "calibri";"><span style="font-family: inherit;">PTT:n alaan kuuluvat kansantalouden yleiset kysymykset ja erityisesti biotalouden mahdollisuudet ja maaseutumme vahvuudet näiden mahdollisuuksien hyödyntämisessä. Matkailuun – biotalouden osana – liittyy siihenkin huikeita mahdollisuuksia. <br /><br />Ottamalla aiempaakin tukevamman roolin olennaisissa tiedon luomisen, levittämisen ja soveltamisen prosesseissa PTT voi palvella koko Suomen taloudellisen ja henkisenkin hyvinvoinnin säilymistä, ylläpitoa ja edistymistä. Tällaisen upeaa tarkoitusta toteuttavan organisaation johtaminen on mahdollisuus, johon oli suorastaan pakko tarttua.<br /><br /><br />Maananatain linkkejä:<br /><br /><a href="http://ptt.fi/press_releases/professori-iiro-jussila-pttn-toimitusjohtajaksi"><span style="color: #0563c1; font-family: inherit;">PTT:n tiedote</span></a><br /><a href="http://www.kauppalehti.fi/uutiset/pttn-johtoon-osuustoiminnan-professori/PePhaXHh" target="_blank">Kauppalehden juttu</a></span></span></span></span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit;"><span lang="FI" style="mso-ansi-language: FI;"><span style="font-family: "calibri";"><span style="font-family: inherit;"><a href="http://www.talouselama.fi/uutiset/iiro-jussila-valittiin-pellervon-taloustutkimuksen-johtoon-6062073">Talouselämän juttu</a><br /><a href="http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka-ja-talous/iiro-jussila-alkaa-johtaa-ptt-t%C3%A4-1.131841">Maaseudun Tulevaisuuden juttu</a><br /><a href="http://www.taloussanomat.fi/ihmiset/2015/11/02/pellervon-taloustutkimus-loysi-pasi-holmin-seuraajan/201514321/12">Taloussanomien juttu</a></span></span></span></span></span><a href="http://www.ts.fi/uutiset/talous/825986/Professori+Iiro+Jussila+Pellervon+taloustutkimuksen+johtoon">Turun Sanomien juttu</a><br />
<a href="http://www.metsalehti.fi/Metsalehti/Metsauutiset/2015/11/PTTlle-uusi-johtaja/">Metsälehden juttu</a><br />
<br /><br />
Tiistain linkkejä:<br />
<a href="http://www.kauppalehti.fi/uutiset/uusi-ptt-pomo-uskoo-osuustoimintaan/gkQNZ6Xq">Kauppalehden toinen juttu</a></div>
<span style="font-family: inherit;">
</span>Iiro Jussilahttp://www.blogger.com/profile/03570386396462139852noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6891792671163998389.post-33916893688509060602015-10-31T08:00:00.001-07:002015-10-31T08:03:18.665-07:00Ministeri Grahn-Laasosen kirjeestä lyhyestiOpetusministerin avoin kirje on herättänyt paljon keskustelua ja närää. Kirjettä on analysoitu monen toimesta. Sisältöjä on arvosteltu. Perusteiden perään on kyselty. Sen retoriikkaa on pidetty sekavana. <br />
Itseäni kirjeessä häiritsee lähinnä se, että tiedemaailman todellisuudet vaikuttavat olevan kirjeen perusteella ministerille jokseenkin vieraita. Moni on jo ministeriä tämän johdosta ronskistikin valistanut. Itse tyydyn nostamaan esiin pari huomiota.<br /><br />Oman kokemukseni perusteella, joka on tietenkin alakohtaista ja muutenkin rajoittunutta, suomalaisen yliopiston tutkimushenkilökunnalle on sälytetty verraten paljon opetusta ja hallintoa. Kansainväliseksi huippututkimukseksi laskettavan tutkimuksen tekemiseen on vain harvalla aikaa. Välillä vaikuttaa, että esimerkiksi professorin kokonaistyömäärä on vaikkapa jenkkikollegoihin nähden moninkertainen. Tutkimusorientoitunut kollega lähinnä tutkii ja mahdollisesti vähän opettaa. Suomalainen tutkimusorientoitunut professori tutkii, mutta tyypillisesti myös opettaa, ohjaa graduja, hankkii rahoitusta ja palvelee yhteiskuntaa. Tähän todellisuuteen leikkaukset ovat lähinnä kuolinisku tieteelle ja sen myötä maallemme informaatioaikakauden menestyjänä ja sivistyjänä. Siksi kirjeen herättämät rajut reaktiot eivät yllätä.<br /><br />Ministerin kysymykset yliopistoille ovat paljon puhuvia. Niiden taustalla on ilmeisesti käsitys, jonka mukaan yliopistot ovat omilla aloillaan itsessään tieteellisesti vaikuttavia. Siis irrallisina yksiköinä. Tosiasiassa vaikuttavuus syntyy yksittäisten tutkijoiden ja tutkijaryhmien välisessä maantieteellisiä rajoja tuntemattomassa vuoropuhelussa. Tieteellisessä keskustelussa, johon osallistutaan yhtä hyvin Lappeenrannasta, Helsingistä, Minnesotasta, Tokiosta ja Bogotasta. Tässä kuviossa myös suomalaisia yliopistoja huomattavasti paremmin resursoidut yliopistot tarvitsevat toisia - tutkijoiden ja yliopistojen verkostoja. <br /><br />On totta, että vaikuttavuus vaatii kriittistä massaa. Olennaisinta on kuitenkin kansainvälinen massa kuin suomalainen tai paikkakuntalainen. Poisvalitsemalla hajautuneesta yliopistoverkostosta yksikin työryhmä, jopa yksittäinen tutkija, saatetaan leikata kriittinen linkki paikallisten tai kansallisten tietämystarpeiden ja kansainvälisen tiedeyhteisön väliltä. Jos todella halutaan kehittää, eikä vain leikata, on analysoitava perusteellisemmin suomalaisten yliopistoihmisten verkottumista erilaisiin tiedeyhteisöihin. Tällöin on päästettävä irti muodollisista sosiaalisista rakenteista sekä fyysisistä rakenteista ja huomioitava suomalaistutkijoiden aidot vuorovaikutus- ja yhteistyösuhteet ympäri maailman. Iiro Jussilahttp://www.blogger.com/profile/03570386396462139852noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6891792671163998389.post-84187943448870622602015-10-27T00:06:00.000-07:002015-10-27T00:09:38.771-07:00Yltääkö Slush Pellervon saavutuksiin?Slushilla ja Pellervo-Seuralla on paljon yhteistä. Kumpikin perustettiin generoimaan uutta yritystoimintaa pimeään pohjolaan loskan ja niukkuuden keskelle. Perustajien usko uuteen toimintatapaan oli kummankin tapauksessa vahva.<br />
<br />Pellervolaisen ihmeen alkamisesta on aikaa yli 100 vuotta, mutta se elää edelleen. Kuten Maaseudun Tulevaisuuden toimituspäällikkö Jussi Martikainen eilen kirjoitti, Gebhardilla riittäisi ihmettelemistä. Osuustoimintamalli teki markkinoilla verettömän ja kestävän vallankumouksen. <br /><br />1900-luvun alun OT-buumissa syntyi pari tuhatta uutta yritystä, joista merkittävä osa elää ja voi hyvin edelleen. Fuusioita on nähty ja yrityskauppojakin, mutta osuustoimintayritykset ovat joka tapauksessa tyypillisesti omien alojensa markkinajohtajia ja maamme suurimpia yrityksiä.<br /><br />Slushilla on siis Pellervon saavutuksiin vielä pitkä matka. Toisaalta Pellervolla voi olla Slushista myös opittavaa. Uusi OT-buumi on ovella. Nyt olisi aika laittaa alulle OT-yritystapahtuma, jossa juhlittaisiin parhaita uusia jäsenarvoa luovia toimintatapoja ja tuotaisiin yhteen vielä syntymättömien OT-yritysten jäseniä - kuluttajia, tuottajia, yrittäjiä, jne. Toki tätä voidaan tehdä virtuaalisestikin, mutta Slush osoittaa, että ihmiset ovat valmiita matkustamaan vaikka Piilaaksosta marraskuiseen Helsinkiin yhteisiä elämyksiä varten. <br /><br />Osuustoiminnassa ihmistä pidetään nimenomaan ihmeellisenä. Yhdessä ihmiset kykenevät ihmeellisiin saavutuksiin. Tapahtuman nimeksi sopisi siis vaikkapa Miracle of March - where value is co-created. Mistä voin ostaa lipun?Iiro Jussilahttp://www.blogger.com/profile/03570386396462139852noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6891792671163998389.post-5701548354894496732015-10-25T09:38:00.001-07:002015-11-02T22:08:35.666-08:00OT-proffasta stadilainenViikko alkaa olla päätöksessään. Erityistä tässä viikossa on ollut se, että olen perheineni muuttanut kirjat ja kodin Lappeenrannasta Helsinkiin. Muuttoa tehtiin useampi päivä ja nyt olemme jo alkaneet asettua paikoillemme. Uusi koti on viihtyisä ja perheellä on kaikkiaan hyvä fiilis, eli ei huono alku stadilaisuudelle. <br />
<br />
<br />
Naapurin S-market ja pari Prismaa ovat jo tulleet tutuiksi. Meidät on myös osuuskaupan johdon puolesta toivotettu tervetulleiksi HOK-Elannon asiakasomistajiksi. Teknisesti vaihto Eekoon asiakasomistajista stadin omaan lafkaan ei rahastokorotukseen liittyvän <a href="https://www.s-kanava.fi/web/hok-elanto/s-etukortti" target="_blank">keskeytyksen </a>vuoksi juuri nyt onnistu, joten vielä on viikko odoteltava. <br />
<br />
<br />
Kenties blogin lukija jo pohtii, että unohtuuko OT-proffalta nyt Kehä III:n ulkopuolinen Suomi. Voin vakuuttaa, että ei unohdu. Itse asiassa yksi muuton motivaatioista liittyi siihen, että täältä pääkaupunkiseudulta käsin voin toimia aiempaa vaikuttavammin ja kätevämmin tärkeinä pitämieni päämäärien hyväksi.<br />
<br />
<br />
Suomalaisten - koko maan ja sen kaikkien kansalaisten - hyvinvointi sekä monimuotoinen yrittäjyys ja omistajuus hyvinvoinnin generoijina ovat siis jatkossakin keskeinen osa päivittäistä työtäni. Tämä pätee niin OT-professuuriin kuin muihin rooleihini, joiden kautta toimin nyt ja tulevaisuudessa.<br />
<br />
<br />
<br />Iiro Jussilahttp://www.blogger.com/profile/03570386396462139852noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6891792671163998389.post-87870265204510323572015-10-09T04:50:00.002-07:002015-10-09T21:42:48.711-07:00Jokaisen yrityksen on laadittava uskottava digivisio!Osakesäästäjien keskusliitto ry on tarttunut erittäin tärkeään aiheeseen. Se <a href="http://www.osakeliitto.fi/uutiset/digitalisaation-vaikutus-osakkeen-arvoon/" target="_blank">haastaa</a> erityisesti pörssiyritykset laatimaan ja viestimään osakkeenomistajille yrityksen digivision. Tämä on tärkeä like, sillä digivision olemassaolo voi ratkaista suhteellisen lyhyelläkin aikavälillä sen jatkaako yritys olemassaoloaan digimaailmassa vai ei. Kyseessä on siis suorastaan omistajien oikeuksiin liittyvä asia. <br />
<br />
Vielä digivision olemassaoloa tärkeämpi asia on tietenkin sen sisältö. Haastankin paitsi pörssiyhtiöt myös muut yritykset laatimaan uskottavan digivision. Paras digivisio palkittaneen julkisesti noteeratun osakeyhtiön tapauksessa vihrein numeroin. Olennaista on tietysti se, että pitkällä tähtäimellä palkinnon saavat osakkeenomistajien ohella yhtiön kaikki sidosryhmät. Heikkolaatuisen digivision omaavan yrityksen kohtalona on yrityskaupan kohteeksi joutuminen tai konkurssi. <br />
<br />
Yksi askel digivision laadinnassa on sen syvällinen ymmärtäminen mitä digitalisaatio tarkoittaa yrityksen välittömässä tehtäväkentässä ja tärkeimmissä sidosryhmäsuhteissa. Nyt ei auta yleisten makrotrendien epämääräinen listailu hallituksen kokoushuoneessa. On todella päästävä kiinni digin kanssa naimisissa oleviin muutosajureihin ja näiden synnyttämiin mahdollisuuksiin ja uhkiin oman yrityksen kannalta. <br />
<br />
<br />
<br />Iiro Jussilahttp://www.blogger.com/profile/03570386396462139852noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6891792671163998389.post-65510013184212392772015-10-06T12:05:00.000-07:002015-10-06T12:05:14.721-07:00Herätkää asiakasomisteisten osuuskuntien hallitukset!Olin tänään key note -puhujana Customer Advocates on Board -hankkeen tilaisuudessa. Aiheena oli "Asiakasarvo hallitustyön ytimeen". <br />
<br />
Tarinoin alkuun lyhyestí siitä kuinka olen itse löytänyt neljä polkua taloudellisen vaihdannan tuolle puolen. Ensimmäisenä polkuna psykologinen omistajuus, joka on kulkenut henkilöstönäkökulman kautta yrityksen ja asiakkaiden väliseen suhteeseen. Oman toimintani seurauksena niin tieteen kentillä kuin jossaiin määrin myös yritysten varsinaisessa toiminnassa. Tarjotessaan valtuuttamisen kautta kuluttajille mahdollisuuden tuntea yrityksen tuotteet, palvelut, brändit, yksiköt tai koko yritys omakseen voi yritys tarjota merkittäviä psykologisia palkkioita, eli tunnearvoa. <br />
<br />
Toinen polku liittyy markkinoilla aina tärkeään informaatioon. Yritys voi luoda asiakkaille arvoa varmistamalla information tarjoamisen ja valistuksen keinoin, että asiakas ymmärtää kuinka voi parhaiten käyttää hyväkseen yritystä, sen tuotteita ja palveluita. Tämä edellyttää arvoketjun ymmärtämistä nimenomaan asiakkaan näkökulmasta - aina kuluttajasta alkaen. Varsinkin palveluiden osalta on olennaista, että palveluprosessiin, sen laatuun ja vaikuttavuuteen liittyvää inhimillistä pääomaa ei kehitetä vain yrityksen puolella, vaan myös asiakkaiden puolella. Kaikkihan tietävät, että palvelut kulutetaan tuotettaessa. Tangoon tarvitaan kaksi. <br />
<br />
Jos kuluttajien valtuuttaminen ja valistus ovat tulleet tielleni ennen kaikkea osuustoiminnan kautta, niin on kolmaskin polku. Se liittyy paikallisuuteen. Juuri paikallisuuden tutkimus johdatteli ymmärtämään sitä millaista arvoa kuluttajille voi syntyä siitä, että he pääsevät yhteisönä määrittelemään tuotteissa ja palveluissa sekä koko yrityksen toiminnassa esiintyviä arvoja. Tästä syntyy sosiaalista pääomaa, joka tarkoittaa lisääntyvää tuttuutta, samastumista ja luottamusta. Nämä toimivat mielekkään ja pitkäjänteisen asiakassuhteen perustana. <br />
<br />
Neljäs polku voidan sekin kytkeä osuustoimintaan, mutta sen olen kohdannut etupäässä organisaatioteorian kautta ja sovelluskohteena on toistaiseksi ollut pikemminkin pelialan yrityksemme Loiste kuin osuustoimintayritykset. Tuotteet voivat itsessään olla elämyksellisiä ja hyödyntää hahmoja, värejä, ääniä, tarinoita ja niin edelleen - ihan vaikka systemaattisesti erilaisia taidemuotoja hyödyntäen. Nämä voidaan kuitenkin tuoda myös kuluttajasuhdetta määrittäväksi tekijäksi - rikastamaan sitä kuinka yritys on palvelun käyttäjien kanssa tekemisissä. <br />
<br />
Puheenvuoroni toinen teema liittyi siihen millaisissa olosuhteissa ja miksi juuri nyt asiakasarvo on nousemassa hallitusten agendalle. Lähdin liikkeelle listatuista perheyrityksistä, joissa olen ymmärtänyt nimenomaan osaavan perheomistajan pitävän yllä ylimmän johdon yrittäjyytta päämäärätietoiseksi omistajuudeksi kutsumassani prosessissa. Olennaista tässä yrittäjyydessä on nimenomaan se, että ylin johto pitää fokuksen tuote- ja palvelumarkkinoilla, asiakkaissaan, pyrkien tunnistamaan uusia mahdollisuuksia arvonluontiin ja kehittämällä organisaatiota pitkäjänteisesti juuri näihin uusiin mahdollisuuksiin tarttumista varten. Juuri tältä pohjalta syntyy listattujen perheyhtiöiden muita listayhtiöitä parempi menestys. Pikku hiljaa ovat toki muutkin tahot alkaneet tätä sijoittajille tulevan arvon ja asiakasarvon yhteyttä käsittää. Jopa taloustieteilijät ovat alkaneet puhuta kvartaalitalouden opillisesta kriisistä. Se voi nostaa asiakasarvon huomion keskipisteeseen myös muiden yritysten hallituksissa. Toivoa sopii, että hallitus on itse aloitteellinen - puheenjohtajansa johdolla. Aloitteen tekijänä voi kuitenkin toimia myös toimiva johto. Myynnillistä johtajuutta painottavat johtajat joko saavat tai odottavat tulevaisuudessa saavansa hallitukselta selkänojaa. Asiakaskeskeisyys voi tällöin muokata asioita myös symbolisella tasolla. Asiakaskokemuksta tärkeänä pitävät yritykset voivat esimerkiksi muuttaa myyntijohtajan tittelin asiakaskokemuksen johtajaksi. Jos asia ei muuten etene, digitalisaatio voi puskea hallituksia oikeaan suuntaan. Ne eivät yksinkertaisesti voi jättää asiakaskokemusta, siihen liittyviä trendejä, näihin kytkeytyvää ymmärrystä ja strategista näkemystä syrjään työskentelystään. Suomessa tätä vaatii kansallinenkin menestys. Laatu niin teknisesti kuin suhteidenkin osalta on ainut valtti, joka meillä on käsissämme. <br />
<br />
Kolmas teemani liittyi esteisiin, joita näen asiakasarvon nousemisessa hallitusten agendalle. Ensimmäinen on insinöörimäinen näkemys yrittäjyydestä. Se korostaa tietyn tuotteen kehittämistä ja sitten sen myymistä jollekin tuotetta tarvitsevalle. Tuotelähtöisestä ja -keskeisestä ajattelusta on pitkä matka asiakaslähtöiseen ja -keskeiseen ajatteluun ja varsinkin kokonaisvaltaiseen sellaiseen. Asiakaskokemuksesta lähtevä ja eri markkinaosapuolten välisistä suhteista (tai niiden puutteista) mahdollisuuksia tunnistava ja mahdollisuuksia luova yrittäjyys on harvinaista. Jos yrittäjyys ei näin synny ja kasva, on tällainen orientaatio harvinainen suurissakin yrityksissä. Tuote- ja palvelumarkkinoille huomiota suuntaava hallitus myös joidenkin mielestä pyllistää hyvälle hallinnolle ja riskienhallinnalle. Nämä ovat usein lähinnä byrokratiaa ja kirstun vartiointia. Vähemmän huomiota saa todellinen riskienhallinta, eli muutoksessa eläminen ja investoinnit tulevaisuuden asiakasarvoon. Tähän soppaan voi vielä toimiva johto laittaa oman lusikkansa. Se saattaa sanoa asiantuntijallekin, että näpit irti. Kilpailustrategiat kuuluvat meille, ei hallitukselle. Heikon hallituksen tapauksessa tämä voi tietysti olla yrityksen onni. Oikeaoppisesti kuvio menee kuitenkin niin, että toimiva johto valmistelee huolellisesti, hallitus vaatii korkeaa valmistelutasoa, rikastaa vaihtoehtoja omalla näkemyksellään, haastaa toimivan johdon ajatuksia ja päättää sitten hyvin harkittuaan mitä vaihtoehtoa toimiva johto lähtee toteuttamaan. Kuten todettua, ovat hallitukset erilaisia. Välillä hallitukset on koottu huonosti ja niissä on osaamispuutteita. Onkin siis myös nimeämisvaliokunnan tai -toimikunnan sekä valinnoista varsinaisesti päättävien vastuulla, että hallituksesta asiakaskokemukseen liittyvää näkemystä. Vaan tämäkään ei vielä riitä. Pahimillaan hallitukset eivät ymmärrä kollektiivista vastuuta ja sisäisen roolituksen tarkoitusta. Ideana nimittäin on, että kunkin erityisasiantuntijuuden omaava henkilö kehittää hallituksessa kollegoidensa osaamista, eikä pidä tuota itsellään ja käytännössä yksin päätä hallituksen puolesta omaan asiantuntijuuteensa liittyvistä asioista. Jos kaikki edellä mainittu on kunnossa, on vielä eras haaste. Asiakasarvo voi nousta hallituksen agendalle villityksenä. Asian suhteen ei olla tosissaan, eikä se näy resurssiallokaatioissa, seurantamittareissa tai palkitsemisjärjestelmissä. Tällöin voi yrityksen pää hieman vilkuilla asiakkaiden suuntaan, mutta yritys juoksee vielä vanhaan suuntaan. <br />
<br />
Tilaisuuden osallistujat nostivat esiin mielenkiintoisen seikan. Alkaa olla hyvin monille selvää, että osuustoimintamalli istuu tähän aikaan kuin nakutettu. Sitä vaan haluttiin tietää, jopa hieman huvittuneena kyseltiin, miksi ihmeessä osuuskunnat eivät hyödynnä ainutlaatuisia yritysmuotoonsa liittyviä vahvuuksia esimerkiksi psykologisen, tiedollisen ja arvoyhteensopivuuteen liittyvän arvon luomiseksi. Sitähän minä olen itsekin ihmetellyt. Muuta en voi todeta kuin vireillä olevan tutkimushankkeemme hengessä, herätkää hallitukset!<br />
<br />
<br />
<br />
Iiro Jussilahttp://www.blogger.com/profile/03570386396462139852noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6891792671163998389.post-2759959026887853882015-10-01T05:57:00.001-07:002015-10-01T06:05:26.380-07:00Hintakorivertailut voivat heikentää markkinoiden toimintaaVähittäiskaupan markkinoiden toimivuudesta puhuttaessa hintokorivertailut nousevat vääjäämättä keskustelun ytimeen. Olennaisin kysymys on myytävien tuotteiden hinta. Valitettavasti tämä tuotteiden hinnan ympärillä pyörivä keskustelu jättää tehokkuuden varjoon muut markkinoiden toimintaan liittyvät ulottuvuudet. Tämä pahimmillaan heikentää markkinoiden toimivuutta. Hintakorivertailujen tekotapa voi toisaalta edistää tiettyjen kaupan toimijoiden asemaa suhteessa toisiin toimijoihin. <br />
<br />
Toimivat markkinat ovat tehokkaita. Hintakorivertailut voivat olla osa tehokkuuden edistämistä tuomalla toimijoiden välisiä eroja esiin. Valitettavasti vertailut eivät välttämättä ole luotettavia siksi, että parhaasta tahdostakaan huolimatta vertailtavat tuotteet eivät välttämättä ole vertailukelpoisia. Voi siis syntyä näennäisedullisuutta, jota voidaan jopa systemaattisesti käyttää hyväksi kuluttajan ja vertailijan harhauttamiseksi. Kriittisetkin laatuerot voivat jäädä pimentoon.<br />
<br />
Markkinoiden toiminnassa on tehokkuuden ohella tärkeää se, että tarjonta kohtaa kysynnän riittävän laajalti. Olennaista on siis valikoimalaajuus. Entäpä jos markkinoilla on - ja yleensä on - erilaisin strategioin toimivia yrityksiä? Tehdäänkö vertailukori kapeimman valikoiman omaavan toimijan intressien mukaisesti vai laajennetaanko koria tuoden vertailussa joidenkin toimijoiden valikoiman kapeus esiin? Kuluttajan suuntaan viestinä voi tällöin olla esimerkiksi se, että tietyn kapean joukon tuotteita saa kyllä edullisesti, mutta kuluttajan tarpeita ei laajemmin huomioida. <br />
<br />
Markkinoilla on aina tietty maantieteellinen ulottuvuus. Jos yritysten tehtävä on tuottaa tuotteet ja palvelut tehokkaasti ja tarpeet kohdaten, voidaan kysyä kenen näkökulmasta. Markkinan käsitettä seuraten puhuisin kuluttajien tapauksessa paikallisuuden kautta. Tällöin olennaiseksi ei tule vain tuotteen tai palvelun välitön hinta. Olennaista on myös se mitä yritys tarjoaa sille seutukunnalle, joka kyseistä maantieteellistä markkinaa asuttaa. Tässä mennään esimerkiksi työllisyyden ja verokertymän alueelle. Ovatko alihankkijat, toimittajat ja tuottajat samasta yhteisöstä? Myös ylijäämänjako tulisi ottaa huomioon. <br />
<br />
Tarpeiden kohtaaminen puolestaan haastaa taloudellisten tekijöiden ylivallan markkinoiden toimivuutta arvioitaessa. Entäpä kuluttajien saama valistus, joka auttaa heitä tekemään itsensä kannalta parempia valintoja? Entäpä yrityksen arvot ja toiminta suhteessa muihin sidosryhmiin? Entäpä kuluttajakokemuksen esteettinen ulottuvuus? Entäpä mahdolliset palveluun liittyvät psykologiset palkkiot? <br />
<br />
Vertailtavuus ei ole helppo vaatimus. Markkinoiden toiminnan edistämisessä ei kuitenkaan auta leikkiä, että hinta ja varsinkaan välitön hinta olisi ainut kriteeri. Ja mitä tulee kuluttajiin, he ovat älyllisiä olentoja. He voivat oppia ajattelemaan asioista toisin. Älkäämme kuvitelko, että yleiset mantrat ovat koko totuus ja lopullinen totuus, johon on vain mukauduttava. <br />
<br />
<br />
<br />Iiro Jussilahttp://www.blogger.com/profile/03570386396462139852noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6891792671163998389.post-28952487430824443432015-09-30T00:55:00.003-07:002015-09-30T00:55:36.102-07:00Hyvä kolumni Eeva Sederholm!Maakuntalehti Etelä-Saimaan toimituksen päällikkö Eeva Sederholm kirjoittaa tänään kolumnissaan maakunnan kannalta tärkeästä aiheesta. Hänen esittämänsä huomiot ja rohkaisut ovat niin tärkeitä, että on ihan pakko ottaa juttuun kiinni blogissa. <br />
<br />
Eeva nostaa esiin useammankin pointin, jotka on sisäistettävä maakunnassa pian. Näitä ovat julkilausuttujen tavoitteiden mittaluokka sekä suhtautuminen mokaamiseen ja yhteistyöhön. <br />
<br />
Kuten olen lukuisia kertoja tässä blogissa todennut, Suomella ja Saimaan rantojen asukkailla on maailma auki. Mahdollisuudet ovat rajattomat ja meiltä löytyy osaajia moneen lähtöön näiden mahdollisuuksien hyödyntämiseksi. Vaan miksi seisomme tumput suorina? <br />
<br />
Eeva pitää ongelmana sitä, ettemme rohkene asettaa riittävän hulppeita tavoitteita. Olen samaa mieltä. Vaatimattomuutta pidetään hyveenä, vaikka se johtaisi merkittäviin hyvinvointitappioihin. Vaatimattomuus ei nimittäin johda sellaiseen menestykseen globaalissa taloudessa, joka ohjaisi kansainväliset rahavirrat Etelä-Karjalaan. <br />
<br />
Suhtautuminen epäonnistumisiin on Eevan mielestä ajankohtaisiin tarpeisiin nähden pielessä. Tästäkin olen vahvasti samaa mieltä. Kuulin jo lapsena kuinka ympäristössäni viljeltiin ilmeisesti varsin itäsuomalaista viisautta: "On parasta olla yrittämättä mitään, sillä tällöin ei voi pettyä tai tulla nolatuksi". Ihmettelen vaan, mikä niissä epäonnistumisissa on niin hirvittävää, että niitä pitää välttää kuin ruttoa. Juuri yrityksen ja erehdyksen kauttahan me opimme. Nyt olisi aika kääntää kuvio niin päin, että yritteliäisyys ovat normi. <br />
<br />
Kolmas Eevan pointti on yhteistyö, joka ei todellakaan ole maakunnan nykyvahvuuksia. Juuri yhteistyön turvin voitaisiin kuitenkin tavoitella aiempaa suurempia saaliita ja matkata pitkällekin näiden saaliiden perässä. Keskinäinen tuki ja vastuu ovat keino jakaa riskejä. Tätä tarvitaan. Ehkäpä yhteistyön henkeä Etelä-Karjalassa auttaisi oivallus siitä, ettei nykyisin tarvitse tapella niukoista paikallisista resursseista. Yhteistyön turvin voidaan maakunnan tuotteita ja palveluita markkinoida mihin vain ja toisaalta tehdä maakunnasta houkutteleva matkailukohde - aivan eri mittakaavassa ja eri kohderyhmille kuin mihin on totuttu. <br />
<br />
Unelmoikaamme isosti ja ääneen. Taputtakaamme niille, jotka yrittävät ja epäonnistuvat. Laittakaamme käsiä yhteen myös myös onnistujien kunniaksi. Ryhtykäämme oppimaan ja onnistumaan yhdessä.Iiro Jussilahttp://www.blogger.com/profile/03570386396462139852noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6891792671163998389.post-68364865996290146122015-09-12T05:07:00.002-07:002015-09-12T12:34:12.236-07:00Aikamme haastaa valtapuolueet ja ammattiyhdistysliikkeenLueskellessani hallituksen esityksistä ja seuratessani niin opposition kuin ammattiyhdistysjohtajien reaktioita olen alkanut pohtimaan tunnistaako väittely lainkaan ajan henkeä. Niin toimenpiteet kuin debatti henkivät niin voimakkaasti kapitalismin aikaa ja Marxin käsittelemiä konflikteja. <br />
<br />
Olisikohan aika katsoa voimakkaammin eteenpäin. Se voi olla poliittisesti kovin vaikeaa, mutta yhden porukan poliittinen mahdottomuus on toisten poliittinen mahdollisuus. Jos ei kriisistä päästä muutoin ulos, ei ole vaikeaa ennustaa rajua rakennemuutosta. Ja se koskee nimenomaan perinteisiä puoluepoliittisia asetelmia sekä ammattiyhdistysliikkeen roolia. <br />
<br />
Mielenkiintoisen esimerkin tarjoaa Islanti. Siellä piskuisen Piraattipuolueen ohjelma näyttäisi keskittyvän pitkälti informaatioaikakauden kysymyksiin. Puolue sai vuosi sitten 3 paikkaa 63 hengen parlamenttiin. Tuoreissa kannatusmittauksissa puoletta kannattaa peräti 32% kansasta. Ja puoluekenttä on myllääntynyt ilmeisesti laajemminkin. <br />
<br />
Perinteisille puolueille ja ammattiyhdistysliikkeen voimahahmoille voi olla mahdotonta ajatella asetelmien täydellistä muuttumista. Tällöin tarvetta suurille suuntamuutoksille ei tarvita. Demarien alamäestä voisi tietysti vetää johtopäätöksiä. <br />
<br />
On hyvin mielenkiintoista seurata mitkä meidän suurista puolueista onnistuvat ensimmäisenä todella tuomaan pöytään niitä eväitä, joilla mennään uuteen aikaan. Vai onnistuuko tässä kukaan? Mikäli ei onnistu, voi poliittisen kentän raju myllerrys olla tosiasia myös meillä Suomessa.<br />
<br />
Mielessäni on päällimmäisenä pari asiaa, joista olisi hyvä lähteä liikkeelle. Ensin pitäisi ottaa digitalisaation tuoma murros tosissaan ja nähdä se ennen kaikkea suurena mahdollisuutena. Tähän liittyy paljon lainsäädäntötyötä. Toinen asia on keskittyminen rakenteiden sijasta toimintaan. Rakenteiden pikkuviilauksilla ei saavuteta mitään verrattuna alhaalta ylöspäin tehtävään toiminnan taitavaan ja intohimoiseen kehittämiseen. Kyse on siitä mitä tehdään ja miten. Jokainen yksilö ja organisaatio voi tehdä tässä oman osuutensa. Poliittisella tasolla on luotava katse tätä toimeliaisuutta edistäviin kannustimiin.<br />
<br />
Huolimatta Venäjästä tai yleisestä tilanteesta, mahdollisuuksia on vaikka kuinka paljon. Ne on tunnistettava tai yhdessä luotava. Ja lopulta niihin on rohkeasti ja määrätietoisesti tartuttava. Jotta tämä toteutuisi, tarvitaan uskoa ja luottamusta herättävää sekä unelmointiin kannustavaa keskustelua. Ei räiskyvää vastakkainasettelua. Jospa kaikki keskityttäisiin siihen kuinka Suomi saadaan liikkeelle, pikemmin kuin siihen kuinka se pysäytetään.Iiro Jussilahttp://www.blogger.com/profile/03570386396462139852noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6891792671163998389.post-17871365253580807432015-09-07T03:13:00.001-07:002015-09-07T03:16:35.120-07:00Johtajat astukaa esiinYhteiskuntamme tilannetta pohtiessani olen huomannut kaipailevani erästä asiaa. Sitä, että keskustelu pyörisi enemmän tulevaisuuden mahdollisuuksien kuin menneisyydestä juontuvien ongelmien ympärillä. Kriisitunnelmaa ei varmaankaan tarvitse enää enempää lietsoa. Olisi aika katsoa vahvasti eteenpäin ja luoda uskoa siihen, että yhdessä voimme menestyä. <br />
<br />
Meillä on paljon valtteja käsissämme pärjätäksemme kansakuntana informaatioajan kilpailussa. Näitä valtteja pitää käyttää ja myös investoida siihen, että onnistumme kytkemään vahvuutemme avautuviin mahdollisuuksiin. Leikkaamisen ja tinkimisen sijasta voisi puhua vaikkapa resurssien uudelleen kohdentamisesta siten, että kaikki voivat huomenna paremmin. <br />
<br />
Johtajuutta ja tulevaisuudenuskon luomista tarvitaan nyt kaikilla tasoilla. Maan hallituksesta halki suurten organisaatioiden johtoportaiden aina ruohonjuuritasolle asti. Heitän haasteen. Kuka näkyvä johtaja ottaa asiakseen pitää oikein voimallisen uskoa luovan ja huomiota herättävän puheen omilleen?Iiro Jussilahttp://www.blogger.com/profile/03570386396462139852noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6891792671163998389.post-69262154055562444562015-09-04T10:12:00.001-07:002015-09-04T10:12:42.318-07:00Datanhallintaosuuskunnat tulevat!Elämme mielenkiintoista aikaa. Vuodesta 2002 alkaen olen ajatellut, että osuuskunnat ovat informaatioaikakauden organisoitumismuoto. Tieto ja luottamus ovat lisäarvon luomisen ytimessä.<br />
<br />
Kuluneen vuoden aikana ja oikeastaan avian viime aikoina olen huomannut, että visioni jakaa yhä useampi. Ei vain upea tiimini LUTissa. Keskusteluissa eri tahojen kanssa visioni on tullut yhä konkreettisemmaksi. Henkilökohtaisen datan kriittisyys on avainroolissa oivalluksen kannalta.<br />
<br />
Nyt ennustan, että datanhallintaosuuskunnat nousevat melko lyhyen ajan kuluessa eräänlaiseksi organisoitumisen perusyksiköksi. Jäsenillä on niissä oikeus itseään koskevaan tietoon ja mahdollisuus tutkia itseään (digitaalista identiteettiään) kyseistä tietoa hyödyntäen. He toisaalta määrittelevät demokraattisesti kuinka tietoa hallitaan ja käytetään arvonluonnissa heitä itseään varten. Kyseisillä osuuskunnilla on avainrooli jäsenten suhteissa kolmansiin osapuoliin - mitä nämä sitten uudessa ajassa ovatkin. <br />
<br />
Murros on suuri ja merkitsee huomattavaa merkkipaalua siirtyessämme kapitalismista tietoyhteiskuntaan. Tuo siirtymä on edelleen paljolti kesken muun muassa siksi, ettei datan omistukseen ja hallintaan liittyvää ongelmaa ole ratkaistu. Tuottavuusloikka tästä ilmeisesti seuraa - mutta millä "rahalla" mitattuna? Iiro Jussilahttp://www.blogger.com/profile/03570386396462139852noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6891792671163998389.post-80454193961740041062015-09-04T05:19:00.001-07:002015-09-04T05:19:15.020-07:00Onnittelut OP:lle!Minulla oli tällä viikolla ilo ja kunnia osallistua Tampereen yliopistolla järjestettyyn Johtamissymposiumiin niin puhujana kuin kuulijanakin. Yksi erityisistä ilon aiheista oli Tampereen OP:n 90-vuotisjuhla. OP-ryhmän pääjohtaja Reijo Karhisen puheenvuoro oli selkeästi osuustoiminnallisin ylimmän johdon puheenvuoro, jota olen tähän mennessä kuullut. Kriittinenkin korva saattoi kuulla, että asioista puhutaan sisäistetysti, eikä päälleliimatusti. Tätä lisää! <br />
<br />
Osuuskunnilla on yleisesti vielä pitkä tie kuljettevanaan osuustoiminnan ydinideoiden toteutumiseksi hallinnossa, johdossa ja varsinaisessa toiminnassa. Suunta on kuitenkin monin paikoin hyvä. Ja kuten olen niin usein todennut, digitalisaatio tulee mahdollistamaan huomattavan loikan osuustoiminnan toteuttamisessa. Tämä loikka otetaan sitä nopeammin, mitä nopeammin osuuskuntien päätöksentekijät oivaltavat kolmen sanan tiiviin yhteyden. Näitä sanoja ovat digitalisaatio, osuustoiminta ja kilpailuetu.Iiro Jussilahttp://www.blogger.com/profile/03570386396462139852noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6891792671163998389.post-49475577932136542402015-08-28T04:44:00.000-07:002015-08-28T04:48:01.166-07:00Suomalainen voi olla digiajan voittajaDigitalisaatio murtaa rakenteita ja toimintatapoja ennen näkemättömällä tavalla. Yksi organisaation perinteisistä rakenteista on markkinointiin ja myyntiin keskittynyt osasto. Sen tehtävänä on ollut esimerkiksi yrityksen ja sen tuotteiden ja palveluiden todellisten ominaisuuksien häivyttäminen luomalla kuluttajille houkuttelevia kangastuksia. Kovat myyntinaiset ja -miehet ovat onnistuneet harhauttamistoimissa hyvin ja kauppa on käynyt kuumana. <br />
<br />
Kuten tässä ihan pari tekstiä sitten blogissani kirjoitin, eivät suomalaiset ole olleet myynnin ja markkinoinnin saralla kovin taitavia. Olemme kuitenkin olleet hyviä tekemään laadukkaita tuotteita. Yrityksemmekin ovat verraten "hyviä" ja maabrändikään ei ole ihan huonoimmasta päästä. Juuri nämä seikat voivat kääntyä vahvuuksiksi digiajan kilpailussa. <br />
<br />
Diginatiivit, joiden lukumäärä ja rooli kuluttajamarkkinoilla kasvaa jatkuvasti, eivät enää osta perinteisiä markkinointiviestejä. He katsovat tekaistujen viestien taakse ja odottavat autenttisuutta, välittömyyttä ja osallisuutta. Digitaalisuus toisaalta tarjoaa yrityksille aiempaa paremmat mahdollisuudet välittää niin tuotteiden ja palveluiden kuin yrityksenkin ominaisuuksiin liittyvää informaatiota. <br />
<br />
Digitalisaatio on näin ollen suuri mahdollisuus suomalaisille yrityksille ja näiden sidosryhmille. Mahdollisuuden hyödyntäminen edellyttää paitsi perinteistä tinkimättömyyttä laatutyössä myös rohkeaa ja nopeaa digitalisaation edistämistä - niin yritysten itsensä kuin koko yhteiskunnan toimesta. Yritysten osalta vaatidaan strategista nopeutta ja merkittäviä infrastruktuuri-investointeja. Yhteiskunnan osalta puolestaan pikaista digiajan ympäristöön sopivan lainsäädännön aikaansaamista. <br />
Datan omistamiseen ja laajemmin tietopääomaan liittyvät omistusinnovaatiot eivät voi odottaa - huolimatta siitä, että osuuskuntamalli jo moneen ajan tarpeeseen vastaakin. Koulutuskin tulee uudistaa tai kasvatamme nuorisoa heille vieraaseen menneen ajan yhteiskuntaan.<br />
<br />
Suomalainen voi siis olla digiajan voittaja. Meidän on kuitenkin toimittava nopeasti. Aikaa ei ole hukattavaksi.Iiro Jussilahttp://www.blogger.com/profile/03570386396462139852noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6891792671163998389.post-42395258598478859732015-08-28T03:15:00.000-07:002015-08-28T03:15:13.937-07:00OT-proffa Hesarissa: Osuuskunnat tuottamaan sosiaali- ja terveyspalveluitaTänään oli se päivä, kun osallistuin SOTE-keskusteluun. Yhdessä Mauno Vanhalan kanssa visioimamme juttu löytyy <a href="ttp://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1440648718382" target="_blank">täältä</a>. Iiro Jussilahttp://www.blogger.com/profile/03570386396462139852noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6891792671163998389.post-86862353438218490532015-08-25T06:55:00.003-07:002015-08-25T06:55:38.574-07:00Uudistetaan seuraavaksi koulujen loma-ajatTänään on monin paikoin riemastuttu hallituksen esityksestä vapauttaa kaupan aukiolo sen nykyisistä rajoitteista - kumoamalla itse asiassa koko liikeaikalaki. Tämä on askel sääntelyn purkutalkoista, joilla voidaan tukea talouden kehitystä. <br />
<br />
Toinen asia, jolla voitaisiin myös saada vireyttä aikaan olisi koulujen kesälomien siirtäminen Euroopan kanssa samaan aikaan. Tästä on puhuttu iät ja ajat. Nyt idea pitäisi vihdoin toteuttaa. Toisin kuin valitettavan moni suomalainen ajattelee, Suomella olisi nimittäin erinomaiset mahdollisuudet nousta merkittäväksi matkailumaaksi. Tähän liittyvien elinkeinojen kehittymistä voitaisiin tukea määrittelemällä opetuksen aloitus- ja lopetuspäivät siten, että kesäloma sijoittuu kaikkialla maassa juhannuksen ja elokuun lopun väliin. <br />
<br />
Tämän vuoden kesäsäitä tarkastellessa on jälleen kerran tullut mieleen, että kovin moni lapsi ja nuori olisi muutoksesta mielissään. Parhaat kesäpäivät sijoittuivat jälleen kerran koulujen alkamisen jälkeiseen aikaan. <br />
<br />
Loma-aikojen siirto ei tietenkään yksin ratkaise matkailun tulevaisuutta. Meidän on ymmärrettävä mitä matkailijat haluavat ja oivallettava, että me voimme sen heille tarjota. Saatavien kokemusten ainutlaatuisuus on paitsi ymmärrettävä itse myös osattava markkinoida matkailijoille. Tämä on kuitenkin täysin tehtävissä oleva asia. Jos ei muka itse osata, on maailma osaamista täynnä. <br />
<br />
Toivottavasti luen pian hallituksen esityksestä, joka puuttuu tähän kansantaloudellisesti valitettavaan ja pitkäaikaiseen ongelmaan. Tahtova keksii keinot!<br />
<br />
Iiro Jussilahttp://www.blogger.com/profile/03570386396462139852noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6891792671163998389.post-68228795987060356962015-08-24T00:28:00.003-07:002015-08-24T00:28:40.217-07:00Suomiruoka on brändättävä yhteistyössäHelsingin Sanomat kertoo Maa- ja metsätalousministeriön asettaman työryhmän pohtivan muun muassa suomalaisten tuotteiden nimisuojausta. Tässä Italia ja Ranska ovat vieneet perinteisesti kärkisijat. <br />
<br />
Tällainen pohdinta kannattaa. Vielä tärkeämpää on määrätietoinen toteuttaminen - riittävän kunnianhimoisin tavoittein. Suomalaisen ruoan lisäarvotekijät on kaivettava ennakkoluulottomasti esiin ja hyödynnettävä markkinoinnissa. Hesarin jutun mukaan yksin nimisuoja nostaa tuotteen hintaa merkittävästi. <br />
<br />
Suomalaisten ruokaketjun toimijoiden olisi tärkeää asettua samalle puolelle pöytää. Kaikki voittavat, jos keksimme yhdessä millaisista erilaistavista laatutekijöistä kuluttajat ovat valmiita maksamaan ja kuinka paljon. Vain näin voimme pitää kiinni kotimaisesta ruoan tuotannosta ja jopa merkittävästi vahvistaa työllisyyttä alalla, jonka olemme usein itse tuominneet vaikeaksi maantieteelliset tekijät huomioiden. Entäpä, jos nimenomaan ilmastomme, maaperämme ja tuotantotapamme ovat vahvuuksia informaatioajan kilpailussa? Eli aikana, jolloin laadulliset tekijät kyetään läpivalaisemaan.<br />
<br />
Osuustoiminta voisi olla tässä lisäarvon luomisessa merkittävänä apuna. Merkittävä osa suomalaisista kuluttajista on organisoinut hankintojaan osuustoiminnan kautta. Vastaavasti suuri osa tuottajista käyttää osuustoimintaa kytkeäkseen tilansa markkinoihin. Jos nämä tahot - osuustoimintayritystensä välityksellä - löytävät toisensa lisäarvoa luovan erilaistamisen puitteissa.<br />
<br />
Vuoropuhelu olisi tärkeää. Sen ytimessä voisi olla esimerkiksi kysymys siitä mitä lisäarvotekijöitä suomalaiseen ruokaan tosiasiallisesti liittyy, miten näistä tulisi kertoa ja mitä kanavia pitkin. Ja mihin suuntaan tuottajien kannattaisi tuotantoaan suunnata, jotta kuluttajien kokema ja täten tuottajienkin saama arvo olisi mahdollisimman korkea. <br />
<br />
Suomalaisen ruoan puolustaminen hinnalla ei ole kestävä ratkaisu. Ainutlaatuisuuksien päälle rakentaminen sen sijaan on - myös kotimarkkinoiden ulkopuolella.Iiro Jussilahttp://www.blogger.com/profile/03570386396462139852noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6891792671163998389.post-66483059283913305442015-08-21T03:20:00.004-07:002015-08-21T06:34:14.962-07:00Ammattiyhdistysliikkeen rooli pitäisi määritellä uusiksiYhteiskuntasopimus kaatui - ainakin toistaiseksi. Kielisiköhän tämä siitä, etteivät maailman muutoksen tuulet ole vielä kantautuneet kaikkiin kabinetteihin?<br />
<br />
1990-luvulla olin tekemissä erään tehtaan kanssa. Minulla oli mielestäni jonkinlainen käsitys siitä mitä yrityksen toimintaympäristössä tapahtui. Suuret asiakkaat, joista yritys oli vahvasti riippuvainen, painostivat siirtämään toimintoja muun muassa Kaukoitään. Omistaja taisteli parhaansa mukaan vastaan ja pyrki työllistämään paikallisia ihmisiä. Samaan aikaan pääluottamusmies pyrki mobilisoimaan väkeä "barrikadeille", vaikeuttaakseen omistajan ponnisteluita työyhteisön eteen. Tuolloin kyse oli siitä, että pääluottamusmies taisteli ideologian pohjalta luotua kuvaa vastaan. <br />
<br />
Olemmeko me kansakuntana edelleen samassa tilanteessa? Onko luokkaristiriita edelleen keskeinen suhteita määrittävä tekijä? Itse sanoin edellä mainitulle tehtaan pääluottamusmiehelle, että eikö olisi parasta yhdessä keksiä kuinka saadaan pidettyä työpaikat siellä missä ne ovat. Entä, jos kerrankin oltaisiin samalla puolella pöytää?<br />
<br />
Sittemmin tapasin erään englantilaisen pitkän linjan ammattiyhdistysjohtajan. Hän määritteli kutakuinkin seuraavasti. Pääluottamusmiehen (ja ammattiyhdistysliikkeen) tärkein tehtävä on auttaa yrityksen johtoa näkemään paremmin ja pidemmälle. Ja tukea henkilöstön valmiuksia toimia yrityksen pitkäjänteisen menestyksen hyväksi. Hänen kenties vaikuttavin väitteensä koskien vastuita oli seuraava. On pääluottamusmiehen (ja ammattiyhdistysliikkeen) vika, jos yritys joutuu irtisanomaan. <br />
<br />
Englantilaismiehen ajatukset ovat kovia. Niistä voi kuitenkin löytyä ituja siihen kuinka meilläkin olisi hyvä asioista ajatella. Siirretään toiminnan painopiste proaktiivisuuteen ja suhtaudutaan jokainen yhteiseen menestykseen siten kuin olisimme siitä yksin vastuussa. Tältä pohjalta asioista on helpompi sopia. Ja tietenkin, jaetaan yhteistoiminnan edut vasta sitten, kun jaettava on ensin yhteisvoimin synnytetty.Iiro Jussilahttp://www.blogger.com/profile/03570386396462139852noreply@blogger.com0