Mitä kuuluu OT-proffalle?

Olen saanut viime aikoina usein kysymyksiä koskien professuurin hoitamista. Olenko ehtinyt hoitaa osa-aikaista professuuriani suunnitelmien mukaan? Onko sinulle jäänyt aikaa myös professorin tehtävien hoitamiseen? Ja niin edelleen. Oikeutettuja kysymyksiä, joihin on syytä vastata näin OT-proffablogissa. Täten kysymyksiin saavat vastauksen useammat samoja kysymyksiä pohtivat.


Toimitusjohtaja on tietenkin aikaa vievä toimi. Ja ottaa tietenkin aikansa ennen kuin pääsee sisään siihen kuinka asiat uudessa organisaatiossa on yleensä tehty, kuinka toimintaa tulisi kehittää, keitä työyhteisön jäsenet ovat ja mitä he itse asiassa tekevät ja osaavat. Tekemistä toisaalta helpottaa tutkimus- ja opetustyön kautta hankkimani johtamisen ja organisoinnin rikas teoreettinen viitekehys, jonka takaa tarkasteltuna asiat ja inhimilliset tekijät eivät tule yllätyksenä. Näin ollen voi lähinnä keskittyä nauttimaan siitä, että saa rakentaa yhteistä tulevaisuutta mielenkiintoisten ja osaavien ihmisten kanssa.


Piti ihan miettiä mitä olen professuurin osalta tehnyt kuluneen kahden ja puolen kuukauden aikana. Olen tarkastanut pari läjää tenttejä (tämä jää onneksi pian pois). Olen sparraillut useita graduntekijöitä, tavannut heitä ja tarkastanut valmiita graduja. Olen myös ohjannut jatko-opintoja ja ottanut uudenkin ohjattavan. Olen keskustellut LUTin OT-tutkimustilanteesta Pasi Tuomisen kanssa sekä rehtori Juha-Matti Saksan kanssa ja tietenkin visioinut tulevaa. Olen myös suunnitellut yrittäjyyden konferenssia ja auttanut uuden professuurin järjestämisessä. Kummassakin on osuustoiminta mukana. Kansainvälisten ja kotimaisten kumppanieni kanssa olen myös lähettänyt alkuvuonna useita tieteellisiä artikkeleita tiedelehtien arviointiprosesseihin. Itse asiassa enemmän kuin koskaan ennen näin lyhyen ajan sisään.


Jotkin työni PTT:ssä ovat edistäneet myös niitä asioita, jotka aikaisemmin kuuluivat professuurin piiriin. Olen ollut suunnittelemassa osuustoiminta-aiheisia tutkimushankkeita ja rakentamassa strategisen yhteistyön viritelmiä monellakin suunnalla - kuvioita, joitta akatemisuus ja käytännöllisyys mielekkäällä tavalla kohtaavat. Olen myös edistänyt osuustoimintatietämyksen leviämistä useilla eri foorumeilla, käynyt puhumassa osuustoimintayritysten tilaisuuksissa ja antanut aiheesta haastatteluita. Tähän on kuulunut myös osuustoimintamallin puolustaminen osana monimuotoista markkinataloutta, kun yksinomaan rahoitusmarkkinanäkökulmaan viehättyneet ovat sitä vastaan tuttuun tapaan hyökänneet.


Eli kyllä tämä menee ihan suunnitelmien mukaan. Tai oikeastaan paremmin. Olin unohtaa Journal of Co-operative Organization and Management -tiedelehden. Sen osalta vaikuttaa siltä, että minun on ollut jopa helpompaa keskittyä tehtäviini lehden päätoimittajana. Jätettyäni vuoden vaihteessa noin 10 luottamustoimea niin akatemiassa kuin yksityisellä sektorilla, saatuani kirjani valmiiksi ja lopetettuani valmennus- ja konsultointitoimintani, niin sanottua sälää on paljon vähemmän. Professuuriaika kalenterissa onkin usein tarkoittanut kirjautumista Elsevierin järjestelmään. Lehden kasvu submittausmäärissä mitattuna on tosin ollut sitä luokkaa, että tälle on kyllä selkeää tarvettakin. Lehden tuorein numero onkin pian menossa painoon, joten palaan asiaan muutaman viikon sisään.


OT-tutkimuksen kannalta parasta PTT-siirrossani oli se, että LUTissa on nyt enemmän resursseja käytössä varsinaisesti tutkimukseen. Professorihan ei tunnetusti paljon ehdi tutkia, vaan tutkimisen kannalta olennaista on tutkijatohtoreille allokoitu rahamäärä. Professuurin lahjoittajat saavat siis rahoilleen parempaa vastinetta, kun tutkijatohtoritunteja saadaan enemmän ja professuurin hoitajakin on edelleen mukana kuviossa. Osuustoiminnan neuvottelukunnalle raportoimme tästä yhdessä Pasi Tuomisen kanssa taas vuoden jälkipuoliskolla. Hyvin homma joka tapauksessa toimii!

Kolin henki

Takana on jälleen mielenkiintoinen viikko. Tällä kertaa pääasiassa toimiston ulkopuolella ja osin OT-proffan asioissa. Viikon alkupuoli meni PTT:n jäsenyhteisöjen edustajien kanssa HLJ-akatemiassa. Loppuviikko kului puolestaan Kolilla, jossa joukko ihmisiä kokoontui pohtimaan yritysmallin kehittämiseen ja yritysmallia koskevan tietämyksen edistämiseen liittyviä toimenpiteitä vuonna 2017.

Koolla oli jälleen varsin hieno joukko ihmisiä. Puhuimme muun muassa osuustoiminnan arvomaailmasta, sivistyksestä ja oppimisesta sekä yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta. Olimme yhtä mieltä siitä, että osuustoiminta on digiajan, eli joukkoistamiseen ja joukkoälyyn perustuvan talouden keskeinen dynamo. Se on upea innovaatio, joka koordinaatio- ja kannustinjärjestelmänä integroi markkinat ja demokratian talouksia ja yhteisöjä kehittäväksi voimaksi. Haasteena on lähinnä se, että perinteisin tavoin yrityksistä, taloudesta ja yhteiskunnasta ajattelevat ihmiset ovat usein sokeita niin muutokselle kuin osuuskuntamallille. Eli tietämyksen lisäämisessä ja syventämisessä riittää työmaata riittää niin poliittisen päätöksenteon ja eri medioiden kuin osuustoimintayritysten hallinnon ja johdon parissa. Mallin potentiaalia ei kyetä hyödyntämään täysimääräisesti ennen kuin kaikki sidosryhmät omaavat edes välttävän osuustoimintatietämyksen.

Itselleni, OT-proffan ominaisuudessa, asetin seminaarin päätteeksi kolme tietämyksen edistämiseen liittyvää tavoitetta. Ensinnäkin pyrin avaamaan osuustoimintayrityksissä toimiville päätöksentekijöille osuustoimintamallia menestysreseptinä, jossa niin sanottu aate ja liiketoiminta eivät ole erillisiä tai ristiriitaisia osia. Pyrin toisin sanoen selittämään sitä kuinka aate, eli joukko mallin muodostavia ydinideoita, on nimenomaan muodostunut tähdäten liikeyrityksen ja omistajayhteisön yhteiseen ja pitkäjänteisen menestykseen. Toisena asiana pyrin edistämään tutkijoiden ja osuustoimintayritysten välistä vuorovaikutusta halki Suomen. Haastan osuustoimintayritykset edellyttämään yliopistolahjoitustensa vastineeksi osuustoimintaa palvelevaa tutkimusta ja opetusta. Vastaavasti haastan yliopistojen tutkijat huomioimaan osuustoiminnan – ja oivaltamaan kuinka huikean mahdollisuuden se tutkimusalana tarjoaa. Kolmanneksi pyrin löytämään keinoja osuustoimintayritysten maakuntatason yhteistyölle, esimerkiksi yrittäjyyskasvatuksen, uusien yrittäjien valmennuksen, matkailun ja kansainvälisen kaupan alueilla.

Mielenkiinnolla odotan mitä saamme kaikki yhdessä aikaan seuraavien parin vuoden aikana, eli ennen seuraavaa Kolin seminaaria keväällä 2018.

Infrastruktuuriin tulee investoida

Taantuma ja velkaantuminen eivät houkuttele julkisiin investointeihin. Niille on kuitenkin tarvetta. Tutkimus myös osoittaa, ettei investoiminen ole välttämättä lainkaan huono ratkaisu taantuma-aikana - edes tai varsinkaan, kun julkiset investoinnit rahoitetaan edullisella velkarahalla. Investoinnit lisäävät työllisyyttä, voimistavat talouskasvua (velkasuhdetta pienentäen) ja auttavat välttämään infrastruktuurin rappeutumisesta syntyviä ongelmia.


Teollistumisen aikakaudella tuottavuutta nostettiin suurilla infrastruktuurihankkeilla. Maailma ei kuitenkaan tullut valmiiksi, vaan uusia tarpeita ilmaantuu jatkuvasti. Esimerkiksi kasvavien kaupunkiseutujen rakenteiden kannalta investoinnit uuteen liikenneinfrastruktuuriin ovat keskeisiä ja niissä tarvitaan valtion aktiivista roolia. Vastaavasti biotalouden - matkailu mukaan lukien - mahdollisuudet edellyttävät infrastruktuurista huolehtimista myös kasvukeskusten ulkopuolella. Korjausvelka ei saisi kasvaa.


Infrastruktuurin yleinen tilasta revitään maailmalla otsikoita ja aiheesta tehdään pelejäkin. Blogin lukijat tuntevat Loiste Interactive osakeyhtiön ja oman roolini siinä. Tammikuun 15. päivä julkaistu pelimme INFRA on noussut Steam verkkokaupassa suosituksi ja herättänyt paljon huomiota muun muassa tarinallaan. Eräs pelaaja kommentoi yhteisösivulla pelin herättävän pelonsekaisia tunteita ja uudenlaista tietoisuutta muun muassa siksi, että infrastruktuurin rappeutumisesta syntyvät ongelmat ovat läsnä jokaisen arjessa - eivät jotain kaukaista fiktiota.


Meidän tulee pitää maamme infrasta huolta niin talouskasvun kuin turvallisuudenkin nimissä. Tämä vaatii paitsi rahaa myös insinööritaitoa. Jos pelimme herättää nuorta polvea pohtimaan näitä kysymyksiä, on se täyttänyt yhteiskunnallisen tehtävänsä.

Kuolema tee se itse kulttuurille ja vaatimattomuudelle!

Suomi on ahdingossa ja monella on sormi suussa. Mikä nyt eteen? Kansalaisten katseet kääntyvät virkamiehiin ja poliitikkoihin. Ratkaisua haetaan rakenneuudistuksista ja niin edelleen.


Merkittävin ratkaisu löytyy kuitenkin lähempää. Nimittäin meidän kansalaisten jokapäiväisistä valinnoista. Ratkaisu on se, että otamme tiikerinloikan kohti markkinataloutta. Kyseessä ei ole hyppy äärimmäiseen itsekkyyteen, vaan itse asiassa täydellisen yhteisöllinen operaatio.


Adam Smith tarinoi aikanaan markkinataloudesta ja sen tuomasta yltäkylläisyydestä. Hän huomasi taloudellisen hyvinvoinnin ja sosiaalisen kehityksen nousevan parista ihmisyhteisöille tärkeästä voimasta. Nimittäin vaihdannasta ja erikoistumisesta. Väitän, että meillä Suomessa ei ole koskaan opittu kunnioittamaan kumpaakaan riittävästi, jotta markkinatalousmallin potentiaalia olisi voitu hyödyntää.


Yksi markkinatalouden vihollinen on tee-se-itse -kulttuuri. Meidän suomalaisten ei todellakaan olisi välttämätöntä tehdä aina kaikkea itse. Jospa opettelisimme käyttämään palveluita. Se olisi yhteisöllinen teko. Houkuttelisimme yrittäjyyttä ja työllistäisimme toisiamme. Voisimmekin laittaa töihin ne 80 miljardia, jotka lepäävät laiskana tileillämme. Osan kulutukseen ja loput niihin ystäviemme, sukulaistemme ja naapuriemme yrityksiin, jotka syntyvät palveluiden kysynnän rajusta noususta. 


Toinen markkinatalouden vihollinen on vaatimattomuus, joka mielestäni selittää hyvin eilisillan A-studiossa (Yle) keskusteltua yrittäjyyden ja kilpailun puutetta Suomessa. Jos emme vaadi itseltämme emmekä toisiltamme, kuka meiltä sitten vaatii? Millaiset eväät vaatimattomuus antaa erikoistumiseen ja keskinäiseen kauppaan? Onko sallittua olla erilainen, erottuva, erikoistuva ja kertoa tästä kanssaihmisille? No ei tietenkään, ei meillä Suomessa! Ottaessamme vauhtia tiikerinloikkaan, on meidän siis tehtävä päättäväinen asennemuutos. Meidän on tunnistettava missä olemme hyviä ja oltava ihmisten kanssa tekemisissä ymmärtääksemme toistemme tarpeet, osaamisemme arvon toisillemme ja näin ollen edellytykset vaihdannalle. 


On totta, että monin paikoin meillä Suomessa haasteeksi tulee väen vähyys. Siksi meidän tuleekin tukea markkinataloutta olemalla aktiivisia vaihdannassa ja joustavia erikoistumisessa. Eli koetetaan valita verrokkikansoja useammin palveluiden ostaminen sen sijaan, että teemme kaiken itse. Yrittäjyydessä ja liiketoiminnassa meidän ei tulisi kummaksua monialaisuutta, jos se mahdollistaa toiminnan pienempien volyymien markkinoilla. Ja siitäkään ei tulisi olla mustankipeä, jos kuluttajat, tuottajat tai työntekijät ottavat yrittäjyyden omiin käsiinsä synnyttämällä markkinoille edistyksellisiä malleja kytkeäkseen itsensä paikallisista aina globaaleihin markkinoihin. Kyse on nimenomaan markkinoiden epäonnistumisen korjaamisesta, joka on itse asiassa aplodien aihe. 


Valviovallan tehtävänä on luoda puitteita ja mahdollistaa markkinatalouden toiminta. Kansalaiset itse ratkaisevat sen kuinka Suomi pärjää.

Uuden ajan johtamista start-up tiimeissä

Jos olet lauantaina 12.12. liikkeellä Lappeenrannan suunnalla, suosittelen auton keulan suuntaamista yliopistolle puolen päivän aikaan. Tuolloin on jatko-opiskelijani KTM Heidi Forsström-Tuomisen väitöstilaisuus, jonka aiheena on tiimiyrittäjyys. Väitöskirja avaa tiimiyrittäjyyden vaiheita ja yhteisöllisyyden dynamiikkaa prosesseissa, joissa luodaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Väitöstiedotteeseen voit tutustua täällä.


Heidin väitöskirja synnyttää uutta ja mielenkiintoista tietoa, josta ei ole hyötyä ainoastaan start-up yrityksissä. Esimerkiksi suurten yritysten hallitukset ja johtoryhmät voivat hyötyä siitä, että ne ottavat oppia tämän väitöskirjan löydöksistä ja johtopäätöksistä.


Itselläni on jälleen ilo ja kunnia toimia kustoksena. Odotan korkeatasoista ja mielenkiintoista keskustelua tohtorikandidaatin ja vastaväittäjän välillä. Toivottavasti näen lukuisia tuttuja ja tuntemattomia kasvoja yleisössä.

Etelä-Savo nousuun yhteistoiminnalla

Minulla oli eilen ilo osallistua Mäntyharjussa WHD Gårdin tunne-elämyksiä tuottavassa palvelukeskittymässä (suosittelen tutustumaan täällä!) järjestettyyn yrittäjyysiltaan. Hieno joukko Etelä-Savon ja koko Saimaan alueen tulevaisuudesta kiinnostuneita oli kokoontunut keskustelemaan maakunnan ja alueen kehittämisen näkymistä, mahdollisuuksista sekä toimenpiteistä, joilla maakuntaa kehitetään ja uusiin mahdollisuuksiin tartutaan.

Tilaisuus huokui mukavasti sitä henkeä, jota pyrimme aikanaan nostattamaan Mikkelin yliopistokeskuksen "Etelä-Savo nousuun yhteistoiminnalla" seminaarissa kaksi vuotta sitten. Toivottavasti seminaarilla oli osaltaan jotain tekemistä yhteistoiminnalle myönteisen ilmapiirin edistymisessä. Joka tapauksessa oli hienoa kuulla, että Mikkelin, Savonlinnan ja Pieksämäen yrittäjien ja muiden maakuntaa kehittävien parissa on selkeästi havaittavissa yhteistoiminnan viriämistä monilla eri rintamilla.

Kaikkein voimakkaimmin esiin nousi Saimaa brändi. Eikä tässä Saimaalla viitattu karttasanaan, vaan oikeastaan koko Itä-Suomen alueeseen matkailukohteena. Kiinasta katsottuna on ihan sama kuuluuko jokin vesistö tai järvi virallisesti määriteltynä Saimaaseen. Olennaista on alueen upea luonto, mahdollisuus nauttia puhtaasta vedestä ja korkealaatuisista palveluista.

Yhteistyön ja -toiminnan teema oli siis sekin vahvasti esillä. Niin Saimaa brändiin liittyen kuin muutoinkin. Yrittäjät kaipaavat tukea ja esimerkiksi hallinnollisen taakan keventämistä. Todettiin, että tätä voidaan saada yhteistyöllä - vaikkapa yhteisyrityksen perustamisen kautta. Saimaan Charmantit taikka yrittäjien osuuskunnat Suomessa ja maailmalla voivat toimia esimerkkinä. Yhteistyö voi vapauttaa yrittäjät kehittämään itseään, osaamistaan ja omaa yritystään ja toisaalta keskinäinen oppiminen - hyvien toimintamallien jakaminen - tuo vipuvoimaa. Markkinointi- ja hankintayhteistyö auttaa yrittäjiä saamaan näkyvyyttä aiempaa laajemmalla alueella ja kehittämään neuvotteluvoimaa suhteessa kolmansiin osapuoliin. Myös työllisyyttä voidaan edistää luomalla yhteistyössä uusia ja yrittäjille vähemmän riskialttiina keinoja työllistää. Olennaista on perinteisten raja-aitojen rikkominen. Toisena esimerkkinä tästä nousi esiin yritystoiminnassa pitkään mukana olleiden ja mahdollisesti yritystoiminnasta luopumassa olevia tahojen kytkeminen yhteen nuorten, tahtovien ja innokkaiden yrittäjänalkujen kanssa. Muun muassa teollisuusyritysten ja pelialan start-up yritysten vetäjien yhteisissä hankkeissa on kuulemma saatu aikaan merkittäviä kehitysloikkia.

Illan kolmas iso teema oli byrokratia. Sitä syleiltiin monelta eri kantilta. Yhteiskuntamallin osalta todettiin, että Suomi ei ole markkinatalous. Pilke silmäkulmassa todettiin, että kenties meidän tulisi tunnustaa kommunismi - se olisi alku siirtymälle kohti markkinataloutta. Kommunismilla tarkoitetaan tässä sitä, että julkinen byrokratia pyrkii ulottumaan aivan liian yksityiskohtaisiin kysymyksiin. Markkinoiden ei anneta toimia. Kyse ei siitä, että tavoiteltaisiin täydellisen vapaata markkinataloutta. Kyse on siitä, että annettaisiin markkinoille ylipäätään tilaa toimia. Nykyisellään pyrkimykset uudistua, kehittyä ja investoida tukahtuu liian usein ylisäätelyn tai sääntöjen ylitulkinnan alle. Ylibyrokratian purkutalkoot saivat siis vahvaa kannatusta - tekoja odotetaan. Lakien säätämisessä peräänkuulutettiin markkinatalouden ja yrittäjyyden monimuotoisuuden huomioimista sekä uusien lakien vaikutusten arvioimista ja tutkimista erilaisten elinkeinoelämän toimijoiden kannalta. Verotuksen kannustavuuden perään kyseltiin, joka on edelleen tärkeä aihe ja itse asiassa keskeinen osa yhteistoiminnallista yhteiskuntaa. Tärkeää on myös kasvun helpottaminen esimerkiksi ensimmäisen työntekijän palkkaamisen osalta. Sukupolven- ja omistajavaihdosprosesseihin kaipailtiin myös poliittista huomiota. Toimivien yritysten menettämisen riski on liian suuri. Asiasta on puhuttu pitkään, mutta tekoja on liian vähän. Viimeisenä muittei mitenkään vähäisenä asiana kaipailtiin suurlähetystöille lisää resursseja ja toimintavapauksia. Miehemme ja naisemme maailmalla eivät pääse tekemään tärkeää vienninedistämistyötä ja luomaan tärkeitä verkostoja, kun suurlähetystöissä ei ole kaupallisia sihteereitä, eikä resursseja suhdetoiminnan ylläpitämiseen. Kaupallisten suhteiden edistäminen on viimeinen asia tehtävälistalla, ellei se ole jopa jossain määrin kiellettyä. Muut maat toimivat havaintojen mukaan päinvastoin.

Kasvuun liittyen minua ilahdutti perheyritysten roolin ja kasvutavan huomioiminen. Nämä jäävät liian usein pimentoon kaiken muun hypetyksen keskellä. Perheyritysten kasvu on usein piilevää siten, että yhden vahvan yrityksen rinnalle synnytetään uusia yrityksiä - vaikkapa seuraavan sukupolven toimesta. Eli perheen yritystoiminta kasvaa portfolion kasvun kautta. Toisaalta huomioitiin sekin, että perheyrityksissä käytetään vaikeina aikoina paukkuja työilmapiirin, osaamisen ja suhdeverkoston kehittämiseen. Tämä inhimillinen ja sosiaalinen kasvu näkyy kyllä taloudellisestikin, mutta viiveellä. Totesimme, että olemassa olevan yrityskannan ja yrittäjäperheiden puitteissa olisi valtava potentiaali bruttokansantuotteen tasolla näkyvän kasvun aikaansaamiseksi. Kyse ei ole vain taloudellisista kannusteista, vaan asenteista ja huomioimisesta. Se voi olla joillekin uutinen, mutta yrittäjätkin ovat ihmisiä.

Kaikkiaan ilta oli antoisa ja suosittelen järjestäjille tällaisten tilaisuuksien jatkamista. Seuraava ilta voisi tuottaa päätöksen konkreettisesta toimenpiteistä, jotka sitoudutaan viemään maaliin. Eilisillan keskusteluiden pohjalta hyvä toimenpide voisi olla seuraavanlaisen tilaisuuden järjestäminen Etelä-Savon yrittäjille. Esitellään suomalaisia ja kansainvälisiä monenvälisiä alliansseja ja tuodaan elävästi esiin se, mitä hyvää yrittäjät ovat allianssiensa kautta aikaansaaneet. Tilaisuudessa voitaisiin päättää yrittäjien yhteisyrityksen perustamisesta lisäämään yrittäjien tuloja ja vähentämään yrittäjien kustannuksia sekä hallinnollista taakkaa. Harva viitsii juosta tuloksettomissa seminaareissa. Tähän seminaariin voisi väkeä tulla hyvin, jos yhteenliittymän suhteen oltaisiin tosissaan liikkeellä. Riittävän laajapohjaisena (ja täten riittävästi resursoituna) yhteisyritys voisi saada ihmeitä aikaan - yrittäjien, maakunnan ja kaikkien sen asukkaiden eduksi.

Johtamisopeilla talous nousuun

Maaseudun Tulevaisuus kirjoitti eilen siitä kuinka japanilaisten johtamisoppien vieminen navettaan sai aikaan samanaikaisesti merkittävän tehokkuuslisäyksen ja laadun parantumisen valiolaisella tilalla. Tämä ei ole yllätys. Riippumatta siitä sijoittuuko työ navettaan, terveyskeskukseen tai konttoriin on tuotoksen kannalta ratkaisevaa se mihin työpanos kohdistetaan ja miten. Olennaista on myös se kuinka vaihtelevien työpanosten keskinäisiä suhteita määritellään, kuinka suorituksia rytmitetään ja kuinka erilaiset voimavarat integroidaan.


Jokaisella organisaatiolla on pääsy johtamisen työkalupakkiin, johon on koottu mitä monipuolisempia älyllisiä työkaluja jo noin 100 vuoden verran. On traagista, etteivät monet yritykset ja organisaatiot avaa kuin jonkin pakin lokeron ja senkin vain silloin tällöin. Pahimmillaan johtamista ei edes käsitetä tietämyksen alaksi, jonka puitteissa johtaja voi ratkaisevasti kehittyä kouluttautumisen ja ammattitaidon edistämisen keinoin.


Olen silloin tällöin kuullut viitattavan johtamiseen bisneskoulun "laulu ja leikki" -osastona. Ikään kuin johtaminen olisi ainoastaan jotain hähmyistä puhaa, jossa mikä tahansa ajatus, sana tai teko on yhtä arvokas kuin toinen. Näihin puheisiin olen vain todennut, että rajojemme avautuminen kiristää kilpailua ja hilaa pikku hiljaa vaatimustasoa ylöspäin. Ennen pitkää amatöörijohtaminen ei enää riitä, vaan tarvitaan ammattilaisia. Tällöin johtamistutkimuksen ja -oppien arvo nousee myös siellä missä näitä ei ole ennen pidetty arvossa.


Olen opettanut noin vuosikymmenen organisaatioteoriaa sekä perusopiskelijoille että täydennyskoulutettaville. Varsinkin erilaisten organisaatioiden vastuutehtävissä toimivien taholla olen nähnyt parhaimmillaan huomattavaa silmien avautumista sen suhteen kuinka johtamisen ja organisoinnin käsitteet ja teoriat voivat auttaa näkemään asioita, analysoimaan niitä, keskustelemaan asioista, määrittelemään vaihtoehtoja ja tekemään perusteltuja päätöksiä. Monipuolisen älyllisen kehikon haltuunotto voi olla jopa tajunnan räjäyttävä kokemus, joka muuttaa johtajan käyttäytymistä pysyvästi.


Vaikuttaisi siltä, että yhteiskunnassamme on nyt erityinen tilaus ja momentum johtamisopeille ja niiden osaajille. On hienoa, että media nostaa esiin sen mitä ruohonjuuritasolla saadaan aikaan jo yksittäisen johtamisopin tai filosofian soveltamisella. Mitä saavutetaankaan, jos johtamistutkimuksen tarjoama älyllinen voima otetaan käyttöön laajalti, jatkuvasti syventäen ja laajentaen? Uskon, että tapahtuu erittäin paljon hyviä asioita.


Älkäämme siis keskittykö vain rakenteisiin, vaan myös varsinaiseen toimintaan. Tarkoituksenmukaisten rakenteiden luominen on toki osa johtamista, mutta siihen kuuluu paljon muutakin. Johtamisoppineet, lava on teidän!