MG teki ilmaveivin

Eikö Suomeen enää investoida? Karkaako kaikki teollinen toiminta Suomesta? Vastaus näihin kysymyksiin on, että kyllä investoidaan ja ei teollisuus karkaa. Varsinkin osuustoiminnalliset yritykset ja yritysryhmät investoivat jatkossakin Suomeen ja maakuntiin tukien täten maamme ja sen eri alueiden elinvoimaisuutta.

Tänään ilmoitettu Metsä Groupin yli miljardin euron investointi Äänekoskelle toimii oivana esimerkkinä osuustoiminnan voimasta ja sen roolista yhteiskunnassamme. Metsä Groupin investointi vahvistaa merkittävästi työllisyyttä ja parantaa maamme vaihtotasetta. Mikael Granlund vei aikanaan Suomen finaaliin omalla ilmaveivillään. Nyt vähän isompi MG hoiti homman kotiin niin, että voidaan juhlia - ja aivan hyvin muuallakin kuin Äänekoskella.

Osuustoiminnan näkökulmasta kyse on siitä, että osuustoiminnalliset yritykset etsivät jatkuvasti uusia keinoja luoda arvoa jäsenilleen. Nyt kyseessä oleva investointi toteuttaa Metsäliiton perustehtävää luoda uusia, innovatiivisia ja tehokkaita väyliä 123 000 jäsenensä omistamissa metsissä kasvavan puuraaka-aineen jalostamiseen vastuullisesti ja kannattavasti sekä tietenkin siten, että jalostaminen synnyttää jäsenille lisäarvoa. Metsäliitto Osuuskunnan pörssitiedotteessa hankeen ympäristöulottuvuuksia kuvataan seuraavasti: 

"Biotuotetehdas edistää uusiutuvan energian tavoitteiden saavuttamista Suomessa. Se lisää uusiutuvan energian osuutta maassamme noin kahdella prosenttiyksiköllä. Tehdas ei käytä lainkaan fossiilisia polttoaineita, vaan kaikki sen tarvitsema energia tuotetaan puusta. Puuraaka-aine ja sivuvirrat hyödynnetään tuotteina ja bioenergiana sataprosenttisesti."

Toivottakaamme onnea ja menestystä tälle mittavalle hankkeelle!

JCOM tiedelehtiluokkaan JUFO 1

Nyt se on vihdoin totta! Julkaisujen laatua arvioiva Julkaisufoorumi noteeraa ensimmäistä kertaa osuustoimintaorganisaatioita ja niiden johtamista käsittelevän tiedelehden, kun Journal of Co-operative Organization and Management (JCOM) on noussut sen listoille kategoriaan 1.

Tästä se alkaa. Tärkeintä on tietenkin se, että nyt osuustoiminnasta julkaiseminen ei ole enää tieteellinen itsemurha. Sitähän se oli, kun julkaisupisteet edellyttivät tasoa 1, eikä kyseisellä tasolla ollut ainuttakaan osuustoimintalehteä. Seuraavaksi tietenkin tähdätään siihen, että saamme muutkin osuustoiminnan tiedelehdet peruskategoriaan ja vastaavasti JCOMin pykälää ylemmäs, eli johtavalle tasolle.

Osuustoimintatutkijat - tätä tietoa kannattaa levittää!

Toimitusjohtajan kaksoisrooli: osa 3

Olen kirjoittanut jo pariin kertaan blogia tällä  samaisella, joissain osuuskunnissa parhaillaan keskustelua herättävällä otsikolla. Maaliskuun 6. päivä kirjoitin kaksoisroolin vastustajien näkökulmasta ja 7. päivä puolustajien näkökulmasta.  Olen keskustellut aiheesta lukuisissa yhteyksissä ja tehnyt aiheeseen liittyviä havaintoja. Näiden pohjalta syntyneet ajatukset ovat tarpeellinen lisä aiempiin blogiteksteihin, joten tässäpä näitä.

Ensimmäisenä huomiona vastuukysymykset. On sanottu, että kaksoisrooli tulisi purkaa, jotta toimitusjohtajan valvontatehtävä saataisiin hallitukselle, joka on vahingonkorvausvelvollinen ja vastuussa osuuskunnan menestyksestä. On käsitetty, että hallintoneuvostolla ja sen puheenjohtajistolla ei ole hallituksen kaltaista vastuuta. Kaksoisroolia ylläpitävissä osuuskunnissa hallintoneuvoston sääntömääräisesti vahva ja strateginenkin rooli kuitenkin pitää sisällään myös laajan vastuun. Eli tämä kaksoisroolin purkuperuste ei siis vaikuta täysin pitävältä.

Toinen huomio liittyy johtamisen yhtenäisyyteen. Kaksoisroolin tapauksessa yhtenäisyys voi pahimmillaan tarkoittaa, että toimitusjohtaja hoitaa niin johtoryhmän kuin hallituksen tehtäviä. Kyse ei välttämättä ole mistään perverssistä vallanhimosta. Tilanteeseen voidaan ajautua, jos työnjaon tärkeyttä ei ymmärretä ja asianosaisia ei kouluteta tehtäviinsä. On vaarallinen tilanne, jos toimitusjohtajan huomio valuu liian operatiiviselle tasolle, eikä toimialajohtajille jää tilaa hoitaa omaa tonttiaan. Vastaavasti hallituksesta voi tulla pahimmillaan hallintoneuvoston korvike. Se tyytyy vahvistamaan toimitusjohtajan laatiman strategian, eikä sääntömääräisten tehtäviensä mukaisesti päätä siitä. Päättäminen tarkoittaa vaihtoehtoisista kehityspoluista valitsemista.  Jos hallitus toteuttaa tätä roolia, ei hallintoneuvostolle jää sille kuuluvaa perehtyvän ja harkitsevan vahvistajan roolia, vaan se redusoituu kumileimasimeksi. Kaksoisroolin säilyttämistä perustellaan usein hallintoneuvoston roolin säilymisellä. Edellä mainitun pohjalta voitaisiin asia nähdä niinkin, että kaksoisroolin purkaminen voisi joissain tapauksissa auttaa nostamaan hallituksen ja hallintoneuvoston niille kuuluviin asemiin.

Kolmas huomio liittyy ajankäyttöön ja joihinkin keskeisiin strategisen johtamisen osa-alueisiin. Odotukset toimitusjohtajien ajankäyttöä ja uhrautumista ajatellen ovat kovat. Toimitusjohtajan tulisi kyetä tuottamaan jäsenarvon luomisen uusiin mahdollisuuksiin tarttuvia strategiavaihtoehtoja hallituksen pureskeltavaksi ja päätettäväksi sekä samaan aikaan hallituksen puheenjohtajana huolehtia hallituksen kyvystä tehdä laadukkaita strategisia päätöksiä. Lisäksi toimitusjohtajan tulisi huolehtia monista yhteiskunnallisista tehtävistä, jotka liittyvät osuuskunnan toimialueen menestykseen ja täten epäsuorasti, mutta kriittisesti, jäsenyhteisön ja osuuskunnan menestykseen pitkällä aikavälillä. Kaksoisroolia on perusteltu sillä, että se vahvistaa toimitusjohtajatehtävien kiinnostavuutta ja houkuttelevuutta. Entä, jos kuvio meneekin täysin päinvastoin? Mitä jos edellä mainittu työsarka ei vain yksinkertaisesti houkuttele uusia, myös vapaa-aikaa ja harrastuksia arvostavia johtajasukupolvia? Olisiko kuitenkin parempi purkaa kaksoisrooleja ja vahvistaa työnjakoa? Erillinen hallituksen puheenjohtaja voisi varmistaa hallituksen aktiivisuuden oman tonttinsa hoitajana ja toisaalta hoitaa osuuskunnan yhteiskunnallisia suhteita – tai ainakin merkittävästi tukea toimitusjohtajaa tässä tehtävässä.

Lopulta on todettava, että kaksoisroolin purkaminen ei sinällään muuttaisi automaattisesti mitään, mutta se voisi tuoda mukanaan uusia haasteita. Eli jatkettiin kaksoisroolilla tai ei, on osuuskunnissa joka tapauksessa annettava erityistä huomiota johtoryhmän, toimitusjohtajan, hallituksen, hallintoneuvoston ja edustajiston taikka osuuskunnan kokouksen väliseen työnjakoon. Kaksoisrooli voi toimia (edelleen) hyvin, jos työnjako-, rooli- ja tehtäväkysymykset otetaan vakavasti huomioon. Onnistumisen kannalta olennaisia ovat kunkin osuuskunnan eri tehtävissä toimivien mielenkiinnonkohteet ja osaamiset sekä ajankäytön valmiudet ja mahdollisuudet. Nämä tulee nostaa avoimesti pöydälle, kun hallintorakenteiden ja -mallien kehittämistä pohditaan.

Pellervon Päivä 2014

Pellervon Päivä kokosi Helsinkiin satamäärin osuustoimintaväkeä. Juhlapäivä ei pettänyt, kuten ei ennenkään. Päivä oli täynnä mielenkiintoisia esityksiä, keskusteluita ja tuttavuuksia. Ja kaiken päälle tietysti Pellervon Puhvetti. Valomerkki tuli jälleen liian aikaisin!

Juhliessamme 150-vuotiasta Hannes Gebhardia - ja toki samalla hänen puolisoaan Hedvigiä, jonka omaa 150-juhlaa saamme odottaa vielä muutaman vuoden ajan - venytimme ajallisen tajuntamme arjen yläpuolelle. Tämä auttaa laittamaan asioita järjestykseen ja oivaltamaan asioiden mittasuhteita. Tähän tulisi osuuskuntienkin pyrkiä omassa viestinnässään. Jäsenistö olisi hyvä välillä pysäyttää katsomaan niin osuuskuntien historiaan kuin tulevaisuuden tavoitteisiin. Täten osuustoiminta voisi olla jäsenille muutakin kuin jokapäiväinen itsestään selvyys, jollaiseksi se pahimmillaan redusoituu.

Seminaarin perusviesti oli selvä. Kaikki eivät usko tänä päivänä uskollisuuteen ja sitoutumiseen, mutta niin osuustoiminta kuin koko yhteiskunta tarvitsevat näitä tuekseen. Toisaalta tunnustettiin, että pidemmän päälle uskollisuudelta ja sitoutumiselta katoaa osuustoiminnassa pohja, jos niille ei ole myös taloudellisia järkiperusteita. Menestyvä osuustoiminta kaipaa aina myös intohimoa ja uhrautumista. Näitä löytyy usein pienistä tiimiosuuskunnista, mutta sitä epäiltiin josko näitä löytyy aina riittävästi ja riittävän laajasti suurista osuuskunnista. Tässä on hyvä haaste osuustoiminnalle - varsinkin, kun pohditaan nuorten saamista mukaan entistä vahvemmin nimenomaan perinteisempien osuuskuntien toimintaan.  

150 vuotta

Olen kevään mittaan kirjoittanut usein Hannes Gebhardista. Tänään on se päivä, kun hänen syntymästään on kulunut 150-vuotta. Tänään on hyvä palata vaikkapa aiempiin blogiteksteihini taikka googlata HG:n tarinaa.

Jokainen yhteiskunnallinen murros ja jokainen merkittävä liike tarvitsee omat sankarinsa. Hannes Gebhard on ehdottomasti yksi sellainen. Hän edisti vahvatahtoisesti tavallisen kansan mahdollisuuksia oman taloudellisen toimeliaisuutensa kautta parantaa elinolojaan ja vaurastua - ei vain taloudellisesti, vaan myös sosiaalisesti ja henkisesti.

Huomenna pohdimme Pellervon Päivässä Hannes Gebhadin elämää ja antia yhteiskunnallemme. Pohdimme myös sitä mitä HG tekisi tänään. Itse uskon, että hän arvostelisi kovaan ääneen osuustoimintatietämyksen heikkoa asemaa yhteiskunnassa ja kokoaisi täydellä tohinalla osuustoiminnan omaa kauppakorkeakoulua. Hän vakuuttaisi osuustoimintayritysten edustajat ja yliopistoväen siitä, että osuustoiminta tarvitsee oman liiketaloustieteen perinteiset oppialat ja yritysjuridiikan kattavan kauppakorkeakoulunsa tukemaan osuuskuntien ja yhteiskunnan yritysmuotoon liittyvää tietämystä. Ilman tätä ei osuustoiminta voisi koskaan saavuttaa instituutionalisella pelikentällä sellaista asemaa, joka tehokkaasti eliminoisi tietämyspuutteisiin liittyvät strategiset riskit sekä eri sidosryhmien tietämyspuutteista seuraavat satojen miljoonien arvoiset vuotuiset imago- ja tehokkuustappiot. Hannes Gebhard huomauttaisi, että osuustoiminnan kauppakorkeakoulu tarjoaisi maallemme myös hyvän mahdollisuuden ottaa poikkeuksellisen näkyvä paikka globaaleilla tietämysmarkkinoilla sekä harjoittaa monipuolista koulutusvaihdantaa tärkeällä ja kasvavalla alalla.

Nurmijärven kaavoituskohu

Uusi-Suomi vihjaili eilen osuuskaupan ja viranomaisten hämäristä kytköksistä otsikolla ”Kaavoituspäättäjillä kytköksiä S-ryhmään: ’Pahalta näyttää’”. Kyseessä oli varsin tyypillinen mustamaalaamiseen tähtäävä juttu, jossa ei edes yritetty tunnistaa vaihtoehtoisia näkökulmia saatikka mennä sisään itse keissiin. Onko objektiivisuus sitä, ettö pysytään etäällä itse asiasta ja heitellään epämääräisiä syytöksiä? 

Epäluulot koskien yritysten ja viranomaisten yhteyksiä perustuu käsitykseen yrityksistä häikäilemättöminä voittoa maksimoivina ja yrityksen arvoa kasvattavina toimijoina. Käsityksen mukaan yritykset pyrkivät kepulikonstein vaikeuttamaan kilpailijoiden toimintaa - saavuttamaan sellaisen aseman kilpailukentällä, joka tarjoaa mahdollisuuden muun muassa asiakkaiden hyväksikäyttöön voittojen maksimoimiseksi. Yritykset siis pyrkivät hankkimaan edustajansa sellaisiin positioihin, joista käsin he voivat auttaa yritystä saavuttamaan tarkoituksenmukaisen aseman - esimerkiksi suosimalla kyseistä yritystä kaavoituspäätöksissä ja vaikeuttamalla toisten yritysten mahdollisuuksia saada liiketoimintapaikkoja. Samoista lähtökohdista käsin voi kuvioon sisältyä esimerkiksi kunnan maiden myyminen suosittavana olevalle yritykselle poikkeuksellisen edulliseen ja kunnan kannalta epäedulliseen hintaan.  

Asiakasomisteisen osuustoiminnan periaatteiden näkökulmasta kuvio on kuitenkin varsin erilainen. Koko toiminnan ydin on markkinoiden toiminnan edistäminen siten, että asiakkaat hyötyvät parantuvista palveluista, niiden käytön helpottumisesta ja hintojen alenemisesta, jne. Näkökulman siirtyminen yksittäisen yrityksen edusta koko markkinaan ja asiakkaiden etuun muuttaa asetelman päälaelleen. Asiakkaat ja kuntalaiset ovat hyvinkin pitkältä sama asia. Osuuskauppa ja kuntaorganisaatio ovat kummatkin alueen ihmisten työkaluja hyvinvointinsa edistämiseen. Tätä hyvinvointia edistää myös kaikki muu taloudellinen toimeliaisuus ja yrittäjyys, joka kehittää markkinoita ja täydentää palvelutarjontaa. Kytkökset osuuskaupan ja kuntaorganisaation välillä voivat siis osuustoiminnan näkökulmasta liittyä vain markkinoiden toiminnan edistämiseen – päinvastoin kuin yleisesti oletetaan. Kunnanhallituksen jäsenen tehtävä edustajistossa – eli asiakasomistajien valitsemana edustajana osuuskunnan (”yhtiö”) kokouksessa – on nimenomaan asiakasomistajana ilmaista edustamiensa asiakasomistajien palveluodotukset ja tarpeet sekä osuuskaupan tarjoaman informaation pohjalta seurata kuinka osuuskauppa on toteuttanut ja aikoo toteuttaa asiakasomistajien etua. Kunnanhallituksessa samaisen henkilön tehtävänä on huolehtia siitä, että osuuskauppa ja muut palveluntarjoajat saavat kukin reilun kohtelun ja tasaveroiset mahdollisuudet kilpailla – minkä siis toivotaan johtavan kilpailudynamiikan kautta osuuskaupan asiakasomistajien ja kaikkien muidenkin asiakkaiden hyväksi. Huomattakoon, että myöskään tonttikaupoissa edut eivät ole osuustoiminnan näkökulmasta ristiriitaisia. Toimintansa tarkoituksen mukaisesti osuuskauppa ei pyri vedättämään kuntaa ja hankkimaan kytköksistään etuja, sillä toimialueen – siis kuntaorganisaationkin – kukoistus on osuuskaupan asiakasomistajien (kuntalaisten) etu ja siten osa osuuskaupan toiminnan tarkoitusta.

Turun yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Pekka Viljanen on Uuden Suomen haastattelussa oikeassa siinä, että sillä on väliä miltä asiat näyttävät. Asiat kuitenkin näyttävät hyvin erilaisilta riippuen näkökulmasta, joista asioita katsotaan. Jos alamme pelko-ohjautua sen perusteella miltä asiat mahdollisesti jonkun näkökulmasta näyttävät, voimme saman tien lakata kokonaan toimimasta. Ymmi Hinaaja sanoisi, että ”ei se yhteiskunta sillä tavalla toimi, että kaikki vain olettavat”. Tosielämässä on tärkeintä se millaisin vaikuttumin kukin meistä kussakin tilanteessa varsinaisesti toimii. Turhaa porua on tietenkin hyvä pyrkiä välttämään, jos se vain suinkin on mahdollista. Jos yhteisten asioiden edistäminen ei ole mahdollista ilman porua, kannattaa kaikkien osapuolten käsitellä asiat avoimesti ja erilaiset tulkintavaihtoehdot tunnistaen sekä tunnustaen. Osuustoiminnan näkökulmasta jokaisen on tietenkin jo lähtökohtaisesti varmistettava, että itse tietää mitä tekee ja on niin sanotusti puhtaat jauhot pussissa.

Erityishuomio taloudelliseen raportointiin

Osuuskuntien hallinnossa on viime aikoina kokoonnuttu kuulemaan toimitusjohtajien katsauksia kuluneen vuoden toimintaan. Tarkastukset ja raportit on laadittu yrityksen taloudellinen tila huomioiden. Osakeyhtiöissä tämä riittää, sillä omistajan saama arvo perustuu suoraan yrityksen arvoon ja yrityksen kykyyn luoda arvoa sijoitetulle pääomalle. Osuuskunnissakin yrityksen (eli arvonluonnin työkalun) taloudellinen tila on tärkeä huomioida, mutta osuustoiminnan jäsenilleen luomasta arvosta se ei kerro juuri mitään.

Esimerkiksi kirjanpidollinen termi ”liikevoitto” kuvaa yksinään heikosti osuuskunnan suoriutumista ja menestystä. Näin siksi, että liikevoitto = liikevaihto – (muuttuvat kulut + kiinteät kulut + poistot). Esimerkiksi asiakasomisteisen osuuskunnan tapauksessa liikevaihdon kasvattaminen ei ole olennaisinta asiakasomistajille tulevan arvon kannalta. Yrityksen perustehtävän mukainen jatkuva pyrkimys omistajien maksamien hintojen laskemiseen (ainakin suhteessa kilpailijoihin) johtaa liikevaihdon laskuun, elleivät volyymit alennusten seurauksena kasva. Vastaavasti tuottajaosuuskunnassa perustehtävän mukainen tuottajahintojen nostaminen kasvattaa kuluja (käsitettiin ne sitten muuttuvina tai kiinteinä), eli suluissa olevaa liikevaihdosta vähennettävää summaa ja johtaa täten liikevaihdon pienenemiseen.

Sijoitetun pääoman tuotto (ROI = liikevoitto / sijoitettu pääoma) ja oman pääoman tuotto (ROA = (liikevoitto – verot – rahoituskulut) / oma pääoma) ovat nekin selkeästi sijoittajaomisteiseen malliin suunniteltuja. Edellinen kuvaa yrityksen liiketoiminnan tuottoa suhteessa tuottoa vaativaan pääomaan. Jälkimmäinen puolestaan kertoo, kuinka paljon tuottoa yhtiö kykenee tuottamaan omistajien siihen sijoittamille varoille. Liikevoiton ollessa kummassakin keskeinen muuttuja soveltuvat kyseiset tunnusluvut huonosti osuustoiminnan kontekstiin. Myös taloudellisen voiton (EVA) ja yritysarvon (NPV) mittarit ovat niin ikään vähemmän olennaisia osuustoiminnan näkökulmasta.

On erittäin tärkeää huomata, että edellä mainitut tunnusluvut eivät sovellu osakeyhtiöiden ja osuuskuntien suoriutumisen vertailuun (vaikka niitä siihen valitettavan usein käytetään). Median tulisi käsittää tämä raportoidessaan osuustoimintayritysten toiminnasta ja sen tuloksellisuudesta.

Osuustoiminnallisten yritysten raportoinnissa ja raportointia koskevassa uutisoinnissa tulisi löytää balanssi yrityksen taloudellisen tilan ja jäsenten saaman arvon välillä. On tietenkin eri asia kuinka avoimesti jäsenten saamaa arvoa halutaan esitellä ja kuinka pätevästi niin voidaan tehdä. Jäsenet hyötyvät jo siitä, että heillä on oma yritys tuomassa heidän kannaltaan tärkeää kilpailuvoimaa markkinoille. Lisäksi voi olla ylijäämän palautuksia sekä kohtuullisesti mitattavissa olevia hinta- ja palkitsemisetuja. Jälkimmäiset toteutuvat aina suhteessa jäsenen vaihtoehtoisiin asiointiyrityksiin. Laadulliset erot ovat vieläkin hankalampia mitattavia, mutta niihin pitäisi jollain tapaa päästä jäsenten näkökulmasta kiinni. Joissain osuuskunnissa tarkoituksenmukaista vertailutietoa tarjotaan valvoville elimille, mutta vain joidenkin liiketoiminta-alueiden osalta. Kehitettävää riittää kaikkialla vielä pitkäksi aikaa!