Taloussanomat esittelee tänään ABC-ketjua varsin hyvässä hengessä. Pisteet siitä, sillä näin homma ei suinkaan aina mene meikäläisissä medioissa. Pisteet myös kilpailijoiden edustajille, jotka puhuvat asioista kuten ne ovat. Asiallinen kritiikki on paikallaan, mutta liian usein ääneen pääsevät ne, jotka haluavat nähdä ABC-ketjussa vain negatiivisia ominaisuuksia tai tarkoituksella herättää epäluuloja.
ABC-asemat ovat yksi kansainvälisestikin tunnetuista esimerkeistä koskien osuuskauppojen roolia markkinoiden kehittäjänä. Polttonestekaupan, market-kaupan ja ravintolapalveluiden yhdistelmänä osuuskaupat tarjosivat jotain mitä muut eivät olleet kyenneet tekemäään.
Jokainen voi hetkeksi pysähtyä miettimään millaisia palveluita tien päällä tarjottiin ennen ABC-asemien tuloa. Jäljelle jääneet kilpailijat ovat joutuneet kehittämään omaa toimintaansa säilyäkseen mukana ja uusia juttuja kilpailukyvyn lisäämiseksi esitellään koko ajan. Eli tarjontapuoli on kehittynyt ja niin ovat asiakkaiden vaatimuksetkin.
Asiakasomistajien näkökulmasta edullista olisi se, että kilpailijat onnistuisivat keksimään jotain uutta, mikä haastaa ABC-asemat. Tämä laittaa osuuskaupat uuden innovaatiohaasteen eteen, jotta ne voivat olla jäsenilleen paras vaihtoehto. Tätä kilpailu määritelmällisesti on: toisensa haastavia vastavuoroisia toimia kilpailijoiden kesken.
ABC-asemat eivät ole vain kehittäneet markkinoita, vaan tarjonneet elinvoimaa paikallisyhteisöihin. Ne ovat houkutelleet kylkeensä muuta yritystoimintaa ja täten kaikkiaan edistäneet lähiympäristönsä ihmisten mahdollisuuksia elää ja asua alueella, joka on saattanut olla rajustikin taantuva ennen ABC-aseman nousua.
Liikennemyymälät voivat olla tulevaisuudessa yllättävienkin yhteisöllisyyden ilmentymien fyysisiä keskipisteitä. Tällä saralla on niin osuuskaupoilla kuin kilpailijoilla mahdollisuuksia kehittää toimintaansa. Nämä mahdollisuudet toki edellyttävät ainakin kahta asiaa. Tarvitaan perinteisen liiketoiminta vs. muu toiminta -rajan rikkomista strategian perustana olevista oletuksista sekä sen oivaltamista, että liiketaloudellisen menestyksen perusta on suurelta osin sosiaalinen ja psykologinen. Toisin kuin liian moni on oppinut ajattelemaan, eivät taloudellinen, sosiaalinen ja psykologinen arvo ole toisistaan irrallaan. Ihmisten valinnoissa ne ovat vahvasti vuorovaikutuksessa keskenään.
torstai 31. lokakuuta 2013
keskiviikko 30. lokakuuta 2013
Laitetaan Wikipedia kuntoon
Kirjoitin aiemmin asiakasomistajuus -termiin liittyviin typeryyksiin Wikipediassa. Tässä on käynyt selväksi, että koko Wikipedia pitäisi perata ja katsoa missä kohtaa määritelmiä pitää oikoa ja ajaa sisään tieteellisesti kestävää asiaa.
Hanke on niin mittava, että se vaatii ihan oman tekijänsä ja rahoituksensa. Haastan osuuskunnat rahoittamaan tätä heidän kannaltaan tarpeellista työtä ja haastamaan toinen toisensa mukaan. Rahoittamisesta kiinnostuneita pyydän ottamaan yhteyttä minuun: iiro.jussila()lut.fi.
Hanke on niin mittava, että se vaatii ihan oman tekijänsä ja rahoituksensa. Haastan osuuskunnat rahoittamaan tätä heidän kannaltaan tarpeellista työtä ja haastamaan toinen toisensa mukaan. Rahoittamisesta kiinnostuneita pyydän ottamaan yhteyttä minuun: iiro.jussila()lut.fi.
maanantai 28. lokakuuta 2013
Uusi väitöskirja OT-johtamisesta
Jatko-opiskelijani Terhi Tuominen sai kesällä kuluttajaosuuskuntien johtamista käsittelevän väitöskirjakäsikirjoituksensa valmiiksi esitarkastukseen. Nyt tuo tarkastusprosessi on takana päin ja esitarkastajat esittävät työn hyväksymistä väitöskirjana. Johdannosta ja neljästä artikkelista koostuva väitöskirja tarkastetaan suunnitelmamme mukaan julkisesti yliopistollamme 12.12. klo 12.00. Vastaväittäjäksi on kaavailtu professori Samuel M. Natalea, joka on osuustoiminnastakin melko paljon julkaissut, kansainvälisesti arvostettu liiketoimintaetiikan tutkija. Onneksi olkoon Terhi jo tässä vaiheessa!
Terhin tilanne on sikäli erityinen, että hän teki prosessin aikana käytännössä kaksi väitöskirjaa. Toinen kokonaisuus, joka on itse asiassa väitösnippua laajempi, käsittelee yrittäjien välistä yhteistyötä hyvinvointialalla. Kyseessä on yhdentoista osuuskunnan perustamista pohtivan yrittäjän muodostaman yhteenliittymän monipuolinen tarkastelu yrittäjien päätöksenteon näkökulmasta. Päätöksenteon erilaisten vaiheiden ja muuttujien perusteellinen analysoiminen ja johtaminen uudeksi teoriaksi jakautuu viiteen artikkeliin. Prosessin aikana on syntynyt myös kriittinen katsaus olemassa olevaan yrittäjien välisen yhteistyön tutkimukseen.
Terhillä on nyt oiva paikka jatkaa yrittäjien välisen osuustoiminnan tutkimusta. Tarkoituksena on myös laajentaa hänen tutkimustaan perheyrittäjyyden suuntaan, eli huomioida esimerkiksi tuottaja- ja kauppiasosuuskuntien tutkimuksessa se, että yhteistyöhön osallistuu usein nimenomaan yrittäjäperhe ja se tuo kuvioon oman dynamiikkansa. Tämä on sikäli sopivaa, että LUT-tiimissä ja sen verkostossa on globaalisti uniikki yhdistelmä perheyrittäjyyden ja osuustoiminnan osaamista.
Kaikki on luonnollisesti kiinni rahoituksesta. Terhi tarvitsee nykyisissä rahoitusmalleissa noin 60 000 euroa vuotuista rahoitusta yliopiston ulkopuolelta ja mielellään suoraan neljäksi vuodeksi. Mukaan tarvitaan siis esimerkiksi pari yritysten yhteenliittymää kukin 20 0000 euron vuotuisella (verovähennykseen oikeuttavalla) panoksella ja tämän päälle 20 000 euroa vuotuista säätiörahaa.
Toivottavasti potentiaalisilla yhteistyöyrityksillä ovat niin sanotusti verkot vesillä. Nyt olisi iso mahdollisuus. Tutkimuksesta syntyy arvoa huomattavasti enemmän kuin mitä tutkimus kustantaa. Arvoa syntyy nimenomaan yritysten strategisille alueille, kuten omistamisen osaamiseen ja jäsenarvon luontiin (perhe)yrittäjien välisissä strategisissa yhteenliittymissä. Harjoitteluvaihe on pian virallisesti ohi ja yritykset saavat käyttöönsä ammattitutkijan.
Terhin tilanne on sikäli erityinen, että hän teki prosessin aikana käytännössä kaksi väitöskirjaa. Toinen kokonaisuus, joka on itse asiassa väitösnippua laajempi, käsittelee yrittäjien välistä yhteistyötä hyvinvointialalla. Kyseessä on yhdentoista osuuskunnan perustamista pohtivan yrittäjän muodostaman yhteenliittymän monipuolinen tarkastelu yrittäjien päätöksenteon näkökulmasta. Päätöksenteon erilaisten vaiheiden ja muuttujien perusteellinen analysoiminen ja johtaminen uudeksi teoriaksi jakautuu viiteen artikkeliin. Prosessin aikana on syntynyt myös kriittinen katsaus olemassa olevaan yrittäjien välisen yhteistyön tutkimukseen.
Terhillä on nyt oiva paikka jatkaa yrittäjien välisen osuustoiminnan tutkimusta. Tarkoituksena on myös laajentaa hänen tutkimustaan perheyrittäjyyden suuntaan, eli huomioida esimerkiksi tuottaja- ja kauppiasosuuskuntien tutkimuksessa se, että yhteistyöhön osallistuu usein nimenomaan yrittäjäperhe ja se tuo kuvioon oman dynamiikkansa. Tämä on sikäli sopivaa, että LUT-tiimissä ja sen verkostossa on globaalisti uniikki yhdistelmä perheyrittäjyyden ja osuustoiminnan osaamista.
Kaikki on luonnollisesti kiinni rahoituksesta. Terhi tarvitsee nykyisissä rahoitusmalleissa noin 60 000 euroa vuotuista rahoitusta yliopiston ulkopuolelta ja mielellään suoraan neljäksi vuodeksi. Mukaan tarvitaan siis esimerkiksi pari yritysten yhteenliittymää kukin 20 0000 euron vuotuisella (verovähennykseen oikeuttavalla) panoksella ja tämän päälle 20 000 euroa vuotuista säätiörahaa.
Toivottavasti potentiaalisilla yhteistyöyrityksillä ovat niin sanotusti verkot vesillä. Nyt olisi iso mahdollisuus. Tutkimuksesta syntyy arvoa huomattavasti enemmän kuin mitä tutkimus kustantaa. Arvoa syntyy nimenomaan yritysten strategisille alueille, kuten omistamisen osaamiseen ja jäsenarvon luontiin (perhe)yrittäjien välisissä strategisissa yhteenliittymissä. Harjoitteluvaihe on pian virallisesti ohi ja yritykset saavat käyttöönsä ammattitutkijan.
perjantai 25. lokakuuta 2013
Haasteena pääomittaminen
Pääomittaminen on yksi omistamisen osa-alueista myös osuustoiminnassa. Osuustoimintamallissa sen ensisijaiset mekanismit kuitenkin eroavat osakeyhtiöstä. Siinä missä osakeyhtiön pääomitus tapahtuu sijoittamisen kautta, ja kytkeytyy täten selkeään yksilön ratkaisuun, osuuskunnan pääomitus tapahtuu usein vaivihkaa ylijäämän kokoamisen kautta.
Osuuskunnat ovat toisinaan olleet ihmeissään sen suhteen kuinka jäsenet saataisiin oivaltamaan pääomittamisen tärkeys. Ongelma on usein ratkaistu ottamalla käyttöön osakeyhtiölle tuttuja mekanismeja tai jopa siirtymällä osittain osakeyhtiömalliin. Nykyisinkin monet neuvojaan osuuskunnille antavat ihmiset tarjoavat tätä ratkaisuksi haasteeseen.
Osuustoiminnan näkökulmasta ratkaisu on kuitenkin toinen. Jäsenet tulee kouluttaa ymmärtämään yhteisen yrityksen rooli ja pääomatarpeet. Heille tulee myös osoittaa pääomittamisen mekanismit. Jäsen pääomittaa osuuskuntaansa jokaisessa kaupankäyntitilanteessa, kun osuuskunta ottaa hinnassa pienen siivun toiminnan kehittämiseen. Jäsenten kauppasuhteet ovat volyymiltään erilaisia, joten myös heidän osallisuutensa osuuskunnan pääomittamiseen vaihtelee. Vastapainoksi suuremman volyymin omaavat saavat osuustoiminnasta myös suuremman rahamääräisen hyödyn hintaedun muodossa.
Näitä mekanismeja pitäisi kyetä osuuskunnissa avoimesti kuvaamaan ja niihin liittyvistä avoimista kysymyksistä keskustelemaan. Tämä on tärkeä osa osuustoiminnallisen omistamisen kehittämistä osuuskunnissa.
torstai 24. lokakuuta 2013
Omistamisen osaamista tarvitaan
Tämän viikon osuuskuntakierroksella sain nauttia lukuisista mielenkiintoisista keskusteluista erilaisten osuuskuntien ylimmän johdon kanssa. Omista puheistani kenties vahvimmin kanssakeskustelijoiden ajatuksiin kolahti omistamisen osaaminen. Tämä on monissa osuuskunnissa haaste, johon ei ole tyypillisesti kiinnitetty erityistä huomiota.
Esimerkiksi yrittäjien osuuskunnissa huomio tuppaa kovin helposti kiinnittymään perheen oman yrityksen, kuten maatilan, asioihin ja niiden välittömään hoitamiseen liittyvään asiantuntijuuteen. Jäsenten yhteisen strategisen yhteenliittymän asiat eivät välttämättä ole kovin kirkkaana mielessä. Pahimmillaan monenvälisen allianssin roolia jäsenyritysten menestyksen kannalta ei hahmoteta lainkaan. Yhteistoiminnan, sen pääomittamisen ja siitä hyötymisen mekanismeja ei täysin oivalleta. Vielä vähemmän ymmärretään oma rooli kokonaisuudessa ja toisaalta omistamiseen liittyvä työjako.
Asiat ovat toisaalta varsin hyvin. Vastuullisia jäseniä ja osaavaa johtoa on riittänyt. Siksi osuuskunnat ovat myös menestyneet omilla aloillaan hyvin. Nyt niillä on tahtoa entisestään kehittää osuustoimintaa nimenomaan omistamisen näkökulmasta. Sitä myös ymmärretään tehdä osuustoiminnan käsittein, eli osallistumiseen kytkeytyen. Onneksi tähän löytyy paljon älyllisiä työkaluja sekä innokkaita ja osaavia tutkijoita. Näiden avulla voidaan tuottaa tietoa kehitystoiminnan tueksi. Rahoituskaan ei vaikuta muodostuvan esteeksi, joten laitetaan siis hihat heilumaan!
Esimerkiksi yrittäjien osuuskunnissa huomio tuppaa kovin helposti kiinnittymään perheen oman yrityksen, kuten maatilan, asioihin ja niiden välittömään hoitamiseen liittyvään asiantuntijuuteen. Jäsenten yhteisen strategisen yhteenliittymän asiat eivät välttämättä ole kovin kirkkaana mielessä. Pahimmillaan monenvälisen allianssin roolia jäsenyritysten menestyksen kannalta ei hahmoteta lainkaan. Yhteistoiminnan, sen pääomittamisen ja siitä hyötymisen mekanismeja ei täysin oivalleta. Vielä vähemmän ymmärretään oma rooli kokonaisuudessa ja toisaalta omistamiseen liittyvä työjako.
Asiat ovat toisaalta varsin hyvin. Vastuullisia jäseniä ja osaavaa johtoa on riittänyt. Siksi osuuskunnat ovat myös menestyneet omilla aloillaan hyvin. Nyt niillä on tahtoa entisestään kehittää osuustoimintaa nimenomaan omistamisen näkökulmasta. Sitä myös ymmärretään tehdä osuustoiminnan käsittein, eli osallistumiseen kytkeytyen. Onneksi tähän löytyy paljon älyllisiä työkaluja sekä innokkaita ja osaavia tutkijoita. Näiden avulla voidaan tuottaa tietoa kehitystoiminnan tueksi. Rahoituskaan ei vaikuta muodostuvan esteeksi, joten laitetaan siis hihat heilumaan!
keskiviikko 23. lokakuuta 2013
Nyrkkiä pöytään osuuskunnat!
Osuustoimintatietämyksen puute on erittäin vakava ongelma yhteiskunnassamme. Tämä tuli jälleen vahvasti esiin eilisen SOTE-keskusteluissa
ja tämän päivän yritystapaamisissa. Poliitikot,
virkamiehet, edunvalvojat ja asiantuntijat ajattelevat osakeyhtiölatuja pitkin.
Osuuskuntamalli torpataan poliittisissa
prosesseissa ja viranomaisten toimissa. Toisaalta se tapetaan mielikuvissa ja
asenteissa. Kun mallia ei tunneta,
ennakkoluulot ja virheelliset tulkinnat jylläävät.
Kansalaisinfossa eri tahot haastoivat minut henkilökohtaisesti tekemään asialle jotain ja pian. Otan haasteen mielelläni vastaan – ja olen jo ottanutkin. Yksikin henkilö voi saada jotain aikaan, mutta joukkovoimaa tarvitaan ja taloudellista painoarvoa sanojen taakse.
Osuuskuntien on itse ryhdyttävä pitämään enemmän ääntä osuustoiminnasta. Niiden on vaadittava osuustoimintamallin perusteellista huomiointia kaikilla yhteiskunnallisen toiminnan foorumeilla. Ei voi olla niin, että osuuskuntaa ei yksinkertaisesti haluta nähdä varteenotettavana mallina tai sen käyttö jopa kategorisesti kielletään, kuten nyt kuuluu monilla eri rintamilla käyneen.
Tiedon ollessa kriittinen tekijä eri instituutionalisten toimijoiden valmiuksissa ja asenteissa, osuuskuntien tulee suoraan sanottuna kovistella ylipistoja. Niiden on vaadittava yliopistoilta osuuskuntien laadukasta palvelemista tutkimus- ja opetustoiminnan muodossa. Valitettavia ovat ne tarinat, joissa osuustoiminnasta innostunut osuuskunta on käännytetty yliopistolta tutkijoiden nostaessa kädet pystyyn: "emme ymmärrä osuuskuntia". Tämä ei voi olla hyväksyttävää toimintaa.
Aika on muutokselle otollinen. Yliopistojen rahoitusmallit ovat muuttuneet. Ulkopuolisen rahoituksen vaatimukset ovat kovia, joten raha puhuu. Moni yliopistoyksikkö alkaa olla nyt siinä tilassa, että osuustoiminta alkaa kyllä kiinnostaa, kun sen tutkimukseen on rahoitusta tarjolla.
Menkää siis osuuskuntien edustajat vaikkapa maakunnittain yhdistyneinä lähimmän kauppatieteellisen tiedekunnan dekaanin juttusille. Lahjoittakaa rahaa ja laittakaa ehdoksi osuuskuntien tutkiminen, ei vain kontekstina vaan osuustoiminnan näkökulmasta ja osuustoiminnan teoriaan myötävaikuttaen.
Vaatikaa myös osuustoiminnan opettamista kyseisessä yksikössä. Suhteutettuna osuustoiminnan vaikuttavuuteen yhteiskunnassa tulisi kaikissa keskeisissä talous- ja yhteiskuntatieteellisissä opinahjoissa olla osuustoiminta edustettuna perusopetuksessa. Miksi teidän pitäisi hyväksyä se, että yhteisesti kustannettu opetus tuottaa päällikkö- ja johtotason työvoimaa räätälöitynä lähinnä osakeyhtiötalouden tarpeisiin?
Kansalaisinfossa eri tahot haastoivat minut henkilökohtaisesti tekemään asialle jotain ja pian. Otan haasteen mielelläni vastaan – ja olen jo ottanutkin. Yksikin henkilö voi saada jotain aikaan, mutta joukkovoimaa tarvitaan ja taloudellista painoarvoa sanojen taakse.
Osuuskuntien on itse ryhdyttävä pitämään enemmän ääntä osuustoiminnasta. Niiden on vaadittava osuustoimintamallin perusteellista huomiointia kaikilla yhteiskunnallisen toiminnan foorumeilla. Ei voi olla niin, että osuuskuntaa ei yksinkertaisesti haluta nähdä varteenotettavana mallina tai sen käyttö jopa kategorisesti kielletään, kuten nyt kuuluu monilla eri rintamilla käyneen.
Tiedon ollessa kriittinen tekijä eri instituutionalisten toimijoiden valmiuksissa ja asenteissa, osuuskuntien tulee suoraan sanottuna kovistella ylipistoja. Niiden on vaadittava yliopistoilta osuuskuntien laadukasta palvelemista tutkimus- ja opetustoiminnan muodossa. Valitettavia ovat ne tarinat, joissa osuustoiminnasta innostunut osuuskunta on käännytetty yliopistolta tutkijoiden nostaessa kädet pystyyn: "emme ymmärrä osuuskuntia". Tämä ei voi olla hyväksyttävää toimintaa.
Aika on muutokselle otollinen. Yliopistojen rahoitusmallit ovat muuttuneet. Ulkopuolisen rahoituksen vaatimukset ovat kovia, joten raha puhuu. Moni yliopistoyksikkö alkaa olla nyt siinä tilassa, että osuustoiminta alkaa kyllä kiinnostaa, kun sen tutkimukseen on rahoitusta tarjolla.
Menkää siis osuuskuntien edustajat vaikkapa maakunnittain yhdistyneinä lähimmän kauppatieteellisen tiedekunnan dekaanin juttusille. Lahjoittakaa rahaa ja laittakaa ehdoksi osuuskuntien tutkiminen, ei vain kontekstina vaan osuustoiminnan näkökulmasta ja osuustoiminnan teoriaan myötävaikuttaen.
Vaatikaa myös osuustoiminnan opettamista kyseisessä yksikössä. Suhteutettuna osuustoiminnan vaikuttavuuteen yhteiskunnassa tulisi kaikissa keskeisissä talous- ja yhteiskuntatieteellisissä opinahjoissa olla osuustoiminta edustettuna perusopetuksessa. Miksi teidän pitäisi hyväksyä se, että yhteisesti kustannettu opetus tuottaa päällikkö- ja johtotason työvoimaa räätälöitynä lähinnä osakeyhtiötalouden tarpeisiin?
maanantai 21. lokakuuta 2013
Osuustoiminta SOTE -palveluihin?
Eduskunnan Kansalaisinfossa pidetään tänään Perussuomalaisten eduskuntaryhmän järjestämänä keskustelutilaisuus koskien palveluosuuskuntien mahdollisuuksia sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottajina. Allekirjoittanut osallistuu tilaisuuteen esitellen osuustoimintamallia erityisesti tehokkuuden, vaikuttavuuden ja kotimaisuuden näkökulmasta.
Perusviestini on se, että osuustoiminta tarjoaa huomattavan arsenaalin sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyvien tulevaisuuden haasteiden ratkaisemiseen. Maailmalta löytyy runsaasti esimerkkejä sosiaali- ja terveyspalveluiden osuustoiminnallisesta järjestämisestä työosuuskuntien, kuluttajaosuuskuntien ja yritysten keskinäisten osuuskuntien muodossa.
Osuuskuntien ideana on liittää yhteen palveluiden tarvitsijat ja organisoida palvelut tarvelähtöisesti ja tehokkaasti. Tehokkuus syntyy keskittämällä huomio toiminnan hyödyllisyyteen, tarvittavaan työnjakoon ja erikoistumiseen sekä kokonaisvaltaiseen palkitsemiseen. Toteutettavien palveluiden hyötyjen on siis aina oltava suurempia kuin niiden kustannusten. Työnjako perustuu osaamiselle, eikä esimerkiksi poliittisille perusteille. Kokonaisvaltainen palkitseminen puolestaan lähtee taloustiedettä rikkaammasta ihmiskäsityksestä. Kaikki sidosryhmät motivoidaan antamaan panoksensa yhteistoimintaan, ei yksinkertaistettujen oletusten mukaan, vaan kuten ihmiset oikeasti motivoituvat.
Osuustoiminta on myös vaikuttavaa. Katse on huomisessa ja fokus arvoissa sekä vastuullisuudessa. Osuuskunta nähdään osana laajempaa yhteisöä ja tarkoituksena on palvella tätä yhteisöä pitkäjänteisesti. Toiminnan tuloksilla on väliä. Vaikuttavuuden mahdollistaa eri toimijoiden yhdistyminen yhteisen päämäärän taakse osallistavien tahdonmuodostusprosessien kautta. Vaikuttavuuden takaa sosiaalisen ja taloudellisen pääoman kokoaminen ja sen osaamisperusteinen käyttö yhteisten päämäärien hyväksi.
Meikäläinen osuustoiminta on myös sinivalkoista. Ei ole pahe pyrkiä varmistamaan paitsi syntyvän lisäarvon kasvua myös sen pysymistä kotimaan rajojen sisällä. Palvelutoiminta on käyttäjäomisteisuuden vuoksi maantieteellisesti rajautunutta. Sinivalkoisuus muodostuu osuustoiminnan mobilisoimien jäsenten kansalaisuudesta: päätöksentekijät ovat paikallisia, maakunnallisia tai suomalaisia. Sinivalkoisuus säilyy osuuden omistuksen muodon myötä: osuuskuntien perusosuuksilla ei voi käydä kauppaa, eli niitä ei voi myöskään myydä ulkomaille.
Syntyykö meille osuustoiminnallisesti toimivia ja jopa osuuskuntamuodossa toimivia erilaisten toimijoiden muodostamia sosiaali- ja terveysalan verkostoja? Tämä jää nähtäväksi. Kyseessä on joka tapauksessa mielenkiintoinen mahdollisuus julkisen ja yksityisen rajamaastossa toimittaessa. Osuustoiminta yhdistää markkinaohjauksen ja demokratian.
Lisäys: julkaisin aiheesta myös kolumnin Etelä-Saimaassa.
Perusviestini on se, että osuustoiminta tarjoaa huomattavan arsenaalin sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyvien tulevaisuuden haasteiden ratkaisemiseen. Maailmalta löytyy runsaasti esimerkkejä sosiaali- ja terveyspalveluiden osuustoiminnallisesta järjestämisestä työosuuskuntien, kuluttajaosuuskuntien ja yritysten keskinäisten osuuskuntien muodossa.
Osuuskuntien ideana on liittää yhteen palveluiden tarvitsijat ja organisoida palvelut tarvelähtöisesti ja tehokkaasti. Tehokkuus syntyy keskittämällä huomio toiminnan hyödyllisyyteen, tarvittavaan työnjakoon ja erikoistumiseen sekä kokonaisvaltaiseen palkitsemiseen. Toteutettavien palveluiden hyötyjen on siis aina oltava suurempia kuin niiden kustannusten. Työnjako perustuu osaamiselle, eikä esimerkiksi poliittisille perusteille. Kokonaisvaltainen palkitseminen puolestaan lähtee taloustiedettä rikkaammasta ihmiskäsityksestä. Kaikki sidosryhmät motivoidaan antamaan panoksensa yhteistoimintaan, ei yksinkertaistettujen oletusten mukaan, vaan kuten ihmiset oikeasti motivoituvat.
Osuustoiminta on myös vaikuttavaa. Katse on huomisessa ja fokus arvoissa sekä vastuullisuudessa. Osuuskunta nähdään osana laajempaa yhteisöä ja tarkoituksena on palvella tätä yhteisöä pitkäjänteisesti. Toiminnan tuloksilla on väliä. Vaikuttavuuden mahdollistaa eri toimijoiden yhdistyminen yhteisen päämäärän taakse osallistavien tahdonmuodostusprosessien kautta. Vaikuttavuuden takaa sosiaalisen ja taloudellisen pääoman kokoaminen ja sen osaamisperusteinen käyttö yhteisten päämäärien hyväksi.
Meikäläinen osuustoiminta on myös sinivalkoista. Ei ole pahe pyrkiä varmistamaan paitsi syntyvän lisäarvon kasvua myös sen pysymistä kotimaan rajojen sisällä. Palvelutoiminta on käyttäjäomisteisuuden vuoksi maantieteellisesti rajautunutta. Sinivalkoisuus muodostuu osuustoiminnan mobilisoimien jäsenten kansalaisuudesta: päätöksentekijät ovat paikallisia, maakunnallisia tai suomalaisia. Sinivalkoisuus säilyy osuuden omistuksen muodon myötä: osuuskuntien perusosuuksilla ei voi käydä kauppaa, eli niitä ei voi myöskään myydä ulkomaille.
Syntyykö meille osuustoiminnallisesti toimivia ja jopa osuuskuntamuodossa toimivia erilaisten toimijoiden muodostamia sosiaali- ja terveysalan verkostoja? Tämä jää nähtäväksi. Kyseessä on joka tapauksessa mielenkiintoinen mahdollisuus julkisen ja yksityisen rajamaastossa toimittaessa. Osuustoiminta yhdistää markkinaohjauksen ja demokratian.
Lisäys: julkaisin aiheesta myös kolumnin Etelä-Saimaassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)