Kielen linnakkeita ja tuplakäännöksiä

Suomen kielen asema tieteessä huolettaa monia. Keskustelu on tärkeää, sillä kielellä on tärkeä asema tieteessä. Vaikuttavia johtopäätöksiä ajatellen olisi kuitenkin tärkeää erottaa toisistaan tieteen tekemisen kieli ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen kieli. 

Tietovarantojen kehittymistä on monesti haitannut se, että kunkin ilmiön tutkijat ovat muodostaneet lähinnä kielellisesti rajoittuneita yhteisöjä. Tällöin he eivät ole ehkä lainkaan löytäneet toisiaan tai toistensa julkaisuja yli näiden kielirajojen.

Tiedon edistymisen kannalta olisi tärkeää, että tieteellistä keskustelua käydään globaalisti yhteisellä kielellä. Voidaan jopa ihan perustellusti kysyä, onko tutkijoilla oikeutta julkaista tutkimuksiaan vain marginaalisella kielellä ja täten estää tiedon laajaa hyödyntämistä.

Tieteessä on meneillään murros, jossa eristäytyneet kielelliset linnakkeet hylätään yhteisen hyvän nimissä. Uudet tutkijapolvet haluavat myötävaikuttaa yhteiseen tietovarantoon. Rajojen murtuessa kilpailu tieteen kentällä kiristyy johtaen laatuvaatimusten kasvuun ja täsmentymiseen.

Suomalainen yliopistokenttä vastaa haasteeseen siinä missä muutkin. Tieteellisten julkaisujen kieli on vaihtunut englanniksi ja kansainväliset laatukriteerit on otettu ainakin jossain määrin tutkimusrahoituksen perustaksi.

Julkaisujen laadun indikaattorina on niiden vaikuttavuus. Korkea vaikuttavuus tarkoittaa sitä, että tutkimuksiin viitataan suhteellisen paljon. Tätä kautta määrittyy myös niin sanottu huippututkimus — tutkimus, joka kerää paljon viitteitä. Viitteiden määrä perustuu tutkimuksen käyttökelpoisuuteen tietämyksen edistämisessä. Suomeksi julkaistun tutkimuksen on liki mahdoton saavuttaa huippututkimuksen titteliin vaadittavaa tieteellistä vaikuttavuutta.

Tutkijoiden on siis kyettävä osallistumaan eri keskusteluihin eri kielin ja tyylein. Tieteen standardit täyttäviä englanninkielisiä julkaisuja tarvitaan uuden tiedon perustelua, arviointia ja kansainvälistä hyödyntämistä varten. Tietämyksen demokratisointi ja popularisointi voivat puolestaan tapahtua paikallisemmat kielelliset tarpeet huomioiden. Tähän ajatteluun istuu muun muassa apulaisoikeuskanslerin tuore linjaus, jonka mukaan suomen kielen tulee säilyä yliopistoissa opetus- ja tutkintokielenä. 

Yliopistojemme yhteiskunnallinen vaikuttavuus maamme rajojen sisällä edellyttää tahtoa kääntää tieteellistä tietämystä suomeksi. Kansantajuisia tietopankkeja, kirjoja, tiivistelmiä ja muita oppimateriaaleja tuskin syntyy, ellei käännöstoiminta saa erityistä huomiota ja resursointia osakseen. Haasteena on se, että usein tarvitaan tuplakäännös: englannista suomeksi ja tiedekielestä kansankieleksi. Hyvä, että asia herättää nyt keskustelua. Talouskurimus huomioiden voi resursoinnin kanssa olla jo astetta hiljaisempaa. Jää nähtäväksi miten suomen käy.