Gebhardin liikkeenjohto-oppi osa 2: liikemies?

Suomalaisen osuustoiminnan "isä" Hannes Gebhard ei erikseen koonnut ja esitellyt omaa liikkeenjohdollista oppiaan. Hänen toimintansa fokus oli pitkälti puitteiden luomisessa ja osuuskuntien perustamiseen liittyvissä kysymyksissä. Muutenkin yrityksen johtamiseen keskittyvät teokset olivat vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä harvinaisuuksia, vaikka niitä alkoikin ilmaantua.

Toisin kuin monet nimensä johtamistutkimuksen historiaan kirjoittaneet henkilöt, Gebhard vähätteli omaa kykyään johtaa liiketoimintaa. Erotessaan Otavan toimitusjohtajan paikalta hän totesi: ”En pystynyt riittävällä tarkkuudella hoitamaan käytännöllisiä pikkuseikkoja, jota kuitenkin liikkeenjohdossa täytyy tehdä, jos mielii menestyä”. Gebhardilla oli siis kaunistelematon ja rehellinen kuva itsestä liikemiehenä, kuten monet hänen aikalaisistaan totesivat. Kanssaihmiset jakoivat Gebhardin kriittisen näkemyksen: ”hän oli innokas aatteen mies, muttei vähääkään liikemies”. Sanottiin, että Gebhard hyökkäsi aatteen palolla päämääräänsä kohti kaikki kortit selällään auki: ”hän ei ollut ollenkaan taktisten laskelmien mies”. 

Voidaan tietysti kysyä mitä liikemiehellä tarkoitettiin. Ilmeisesti käsitystä liikemiehestä määritti pitkälti tämän etevyys kilpailluilla markkinoilla. Esimerkiksi Pellervon sihteeri Philip Suuronen tivasi Gebhardilta: ”Jokainen taloudellinen yritys on taloudellisten lakien mukaan hoidettava. Jos pystyy kilpailemaan, pitää olla jokin ominaisuus, joka tekee yrittäjän muita etevämmäksi. Missä meidän osuuskassoillamme on sellainen? …Joo, niiden koulumestaritsimisessa!” Suurosta siis harmitti Gebhardin mieltymys valvontaan ja byrokratiaan. Hän ei ilmeisesti nähnyt, että Gebhard oli löytänyt osuuskassoille oman paikkansa markkinoilla. Juurikin huolellinen valvonta ja riskienhallinta tulisivat olemaan niiden menestyksen perusta.

Se kuitenkin pitää paikkansa, että kilpailu ei ollut yhteistoimintamiehellä ensimmäisenä mielessä. Kenties Gebhard näki osuustoiminnassa väylän siniselle merelle. Yhteistoiminnan voima päihittäisi kilpailun voiman. Osuustoiminnan sisällä Gebhard ei hyväksynyt kilpailua lainkaan, muuten kuin veljellisessä hengessä. Gebhardin mielestä kilpailu on osuustoimintaa sisältä käsin hajottava voima. Tämä nousee esiin muun muassa Gebhardin kommenteissa koskien meijeritoiminnassa esiintyvää kilpailua. Jäsenten oli hallittava omaa osuusliiketoiminnallista portfoliotaan siten, ettei kaksi osuuskuntaa tarjoa heille samaa palvelua. Näin jäsenet voisivat pitää huolta työnjaosta markkinoilla ja varmistaa yhteistoiminnan potentiaalin maksimaalinen hyödyntäminen.