lauantai 12. syyskuuta 2015

Aikamme haastaa valtapuolueet ja ammattiyhdistysliikkeen

Lueskellessani hallituksen esityksistä ja seuratessani niin opposition kuin ammattiyhdistysjohtajien reaktioita olen alkanut pohtimaan tunnistaako väittely lainkaan ajan henkeä. Niin toimenpiteet kuin debatti henkivät niin voimakkaasti kapitalismin aikaa ja Marxin käsittelemiä konflikteja.

Olisikohan aika katsoa voimakkaammin eteenpäin. Se voi olla poliittisesti kovin vaikeaa, mutta yhden porukan poliittinen mahdottomuus on toisten poliittinen mahdollisuus. Jos ei kriisistä päästä muutoin ulos, ei ole vaikeaa ennustaa rajua rakennemuutosta. Ja se koskee nimenomaan perinteisiä puoluepoliittisia asetelmia sekä ammattiyhdistysliikkeen roolia.

Mielenkiintoisen esimerkin tarjoaa Islanti. Siellä piskuisen Piraattipuolueen ohjelma näyttäisi keskittyvän pitkälti informaatioaikakauden kysymyksiin. Puolue sai vuosi sitten 3 paikkaa 63 hengen parlamenttiin. Tuoreissa kannatusmittauksissa puoletta kannattaa peräti 32% kansasta. Ja puoluekenttä on myllääntynyt ilmeisesti laajemminkin.

Perinteisille puolueille ja ammattiyhdistysliikkeen voimahahmoille voi olla mahdotonta ajatella asetelmien täydellistä muuttumista. Tällöin tarvetta suurille suuntamuutoksille ei tarvita. Demarien alamäestä voisi tietysti vetää johtopäätöksiä.

On hyvin mielenkiintoista seurata mitkä meidän suurista puolueista onnistuvat ensimmäisenä todella tuomaan pöytään niitä eväitä, joilla mennään uuteen aikaan. Vai onnistuuko tässä kukaan? Mikäli ei onnistu, voi poliittisen kentän raju myllerrys olla tosiasia myös meillä Suomessa.

Mielessäni on päällimmäisenä pari asiaa, joista olisi hyvä lähteä liikkeelle. Ensin pitäisi ottaa digitalisaation tuoma murros tosissaan ja nähdä se ennen kaikkea suurena mahdollisuutena. Tähän liittyy paljon lainsäädäntötyötä. Toinen asia on keskittyminen rakenteiden sijasta toimintaan. Rakenteiden pikkuviilauksilla ei saavuteta mitään verrattuna alhaalta ylöspäin tehtävään toiminnan taitavaan ja intohimoiseen kehittämiseen. Kyse on siitä mitä tehdään ja miten. Jokainen yksilö ja organisaatio voi tehdä tässä oman osuutensa. Poliittisella tasolla on luotava katse tätä toimeliaisuutta edistäviin kannustimiin.

Huolimatta Venäjästä tai yleisestä tilanteesta, mahdollisuuksia on vaikka kuinka paljon. Ne on tunnistettava tai yhdessä luotava. Ja lopulta niihin on rohkeasti ja määrätietoisesti tartuttava. Jotta tämä toteutuisi, tarvitaan uskoa ja luottamusta herättävää sekä unelmointiin kannustavaa keskustelua. Ei räiskyvää vastakkainasettelua. Jospa kaikki keskityttäisiin siihen kuinka Suomi saadaan liikkeelle, pikemmin kuin siihen kuinka se pysäytetään.

1 kommentti: