Maaseudun Tulevaisuus kirjoitti eilen siitä kuinka japanilaisten johtamisoppien vieminen navettaan sai aikaan samanaikaisesti merkittävän tehokkuuslisäyksen ja laadun parantumisen valiolaisella tilalla. Tämä ei ole yllätys. Riippumatta siitä sijoittuuko työ navettaan, terveyskeskukseen tai konttoriin on tuotoksen kannalta ratkaisevaa se mihin työpanos kohdistetaan ja miten. Olennaista on myös se kuinka vaihtelevien työpanosten keskinäisiä suhteita määritellään, kuinka suorituksia rytmitetään ja kuinka erilaiset voimavarat integroidaan.
Jokaisella organisaatiolla on pääsy johtamisen työkalupakkiin, johon on koottu mitä monipuolisempia älyllisiä työkaluja jo noin 100 vuoden verran. On traagista, etteivät monet yritykset ja organisaatiot avaa kuin jonkin pakin lokeron ja senkin vain silloin tällöin. Pahimmillaan johtamista ei edes käsitetä tietämyksen alaksi, jonka puitteissa johtaja voi ratkaisevasti kehittyä kouluttautumisen ja ammattitaidon edistämisen keinoin.
Olen silloin tällöin kuullut viitattavan johtamiseen bisneskoulun "laulu ja leikki" -osastona. Ikään kuin johtaminen olisi ainoastaan jotain hähmyistä puhaa, jossa mikä tahansa ajatus, sana tai teko on yhtä arvokas kuin toinen. Näihin puheisiin olen vain todennut, että rajojemme avautuminen kiristää kilpailua ja hilaa pikku hiljaa vaatimustasoa ylöspäin. Ennen pitkää amatöörijohtaminen ei enää riitä, vaan tarvitaan ammattilaisia. Tällöin johtamistutkimuksen ja -oppien arvo nousee myös siellä missä näitä ei ole ennen pidetty arvossa.
Olen opettanut noin vuosikymmenen organisaatioteoriaa sekä perusopiskelijoille että täydennyskoulutettaville. Varsinkin erilaisten organisaatioiden vastuutehtävissä toimivien taholla olen nähnyt parhaimmillaan huomattavaa silmien avautumista sen suhteen kuinka johtamisen ja organisoinnin käsitteet ja teoriat voivat auttaa näkemään asioita, analysoimaan niitä, keskustelemaan asioista, määrittelemään vaihtoehtoja ja tekemään perusteltuja päätöksiä. Monipuolisen älyllisen kehikon haltuunotto voi olla jopa tajunnan räjäyttävä kokemus, joka muuttaa johtajan käyttäytymistä pysyvästi.
Vaikuttaisi siltä, että yhteiskunnassamme on nyt erityinen tilaus ja momentum johtamisopeille ja niiden osaajille. On hienoa, että media nostaa esiin sen mitä ruohonjuuritasolla saadaan aikaan jo yksittäisen johtamisopin tai filosofian soveltamisella. Mitä saavutetaankaan, jos johtamistutkimuksen tarjoama älyllinen voima otetaan käyttöön laajalti, jatkuvasti syventäen ja laajentaen? Uskon, että tapahtuu erittäin paljon hyviä asioita.
Älkäämme siis keskittykö vain rakenteisiin, vaan myös varsinaiseen toimintaan. Tarkoituksenmukaisten rakenteiden luominen on toki osa johtamista, mutta siihen kuuluu paljon muutakin. Johtamisoppineet, lava on teidän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti