Etelä-Savo nousuun yhteistoiminnalla

Minulla oli eilen ilo osallistua Mäntyharjussa WHD Gårdin tunne-elämyksiä tuottavassa palvelukeskittymässä (suosittelen tutustumaan täällä!) järjestettyyn yrittäjyysiltaan. Hieno joukko Etelä-Savon ja koko Saimaan alueen tulevaisuudesta kiinnostuneita oli kokoontunut keskustelemaan maakunnan ja alueen kehittämisen näkymistä, mahdollisuuksista sekä toimenpiteistä, joilla maakuntaa kehitetään ja uusiin mahdollisuuksiin tartutaan.

Tilaisuus huokui mukavasti sitä henkeä, jota pyrimme aikanaan nostattamaan Mikkelin yliopistokeskuksen "Etelä-Savo nousuun yhteistoiminnalla" seminaarissa kaksi vuotta sitten. Toivottavasti seminaarilla oli osaltaan jotain tekemistä yhteistoiminnalle myönteisen ilmapiirin edistymisessä. Joka tapauksessa oli hienoa kuulla, että Mikkelin, Savonlinnan ja Pieksämäen yrittäjien ja muiden maakuntaa kehittävien parissa on selkeästi havaittavissa yhteistoiminnan viriämistä monilla eri rintamilla.

Kaikkein voimakkaimmin esiin nousi Saimaa brändi. Eikä tässä Saimaalla viitattu karttasanaan, vaan oikeastaan koko Itä-Suomen alueeseen matkailukohteena. Kiinasta katsottuna on ihan sama kuuluuko jokin vesistö tai järvi virallisesti määriteltynä Saimaaseen. Olennaista on alueen upea luonto, mahdollisuus nauttia puhtaasta vedestä ja korkealaatuisista palveluista.

Yhteistyön ja -toiminnan teema oli siis sekin vahvasti esillä. Niin Saimaa brändiin liittyen kuin muutoinkin. Yrittäjät kaipaavat tukea ja esimerkiksi hallinnollisen taakan keventämistä. Todettiin, että tätä voidaan saada yhteistyöllä - vaikkapa yhteisyrityksen perustamisen kautta. Saimaan Charmantit taikka yrittäjien osuuskunnat Suomessa ja maailmalla voivat toimia esimerkkinä. Yhteistyö voi vapauttaa yrittäjät kehittämään itseään, osaamistaan ja omaa yritystään ja toisaalta keskinäinen oppiminen - hyvien toimintamallien jakaminen - tuo vipuvoimaa. Markkinointi- ja hankintayhteistyö auttaa yrittäjiä saamaan näkyvyyttä aiempaa laajemmalla alueella ja kehittämään neuvotteluvoimaa suhteessa kolmansiin osapuoliin. Myös työllisyyttä voidaan edistää luomalla yhteistyössä uusia ja yrittäjille vähemmän riskialttiina keinoja työllistää. Olennaista on perinteisten raja-aitojen rikkominen. Toisena esimerkkinä tästä nousi esiin yritystoiminnassa pitkään mukana olleiden ja mahdollisesti yritystoiminnasta luopumassa olevia tahojen kytkeminen yhteen nuorten, tahtovien ja innokkaiden yrittäjänalkujen kanssa. Muun muassa teollisuusyritysten ja pelialan start-up yritysten vetäjien yhteisissä hankkeissa on kuulemma saatu aikaan merkittäviä kehitysloikkia.

Illan kolmas iso teema oli byrokratia. Sitä syleiltiin monelta eri kantilta. Yhteiskuntamallin osalta todettiin, että Suomi ei ole markkinatalous. Pilke silmäkulmassa todettiin, että kenties meidän tulisi tunnustaa kommunismi - se olisi alku siirtymälle kohti markkinataloutta. Kommunismilla tarkoitetaan tässä sitä, että julkinen byrokratia pyrkii ulottumaan aivan liian yksityiskohtaisiin kysymyksiin. Markkinoiden ei anneta toimia. Kyse ei siitä, että tavoiteltaisiin täydellisen vapaata markkinataloutta. Kyse on siitä, että annettaisiin markkinoille ylipäätään tilaa toimia. Nykyisellään pyrkimykset uudistua, kehittyä ja investoida tukahtuu liian usein ylisäätelyn tai sääntöjen ylitulkinnan alle. Ylibyrokratian purkutalkoot saivat siis vahvaa kannatusta - tekoja odotetaan. Lakien säätämisessä peräänkuulutettiin markkinatalouden ja yrittäjyyden monimuotoisuuden huomioimista sekä uusien lakien vaikutusten arvioimista ja tutkimista erilaisten elinkeinoelämän toimijoiden kannalta. Verotuksen kannustavuuden perään kyseltiin, joka on edelleen tärkeä aihe ja itse asiassa keskeinen osa yhteistoiminnallista yhteiskuntaa. Tärkeää on myös kasvun helpottaminen esimerkiksi ensimmäisen työntekijän palkkaamisen osalta. Sukupolven- ja omistajavaihdosprosesseihin kaipailtiin myös poliittista huomiota. Toimivien yritysten menettämisen riski on liian suuri. Asiasta on puhuttu pitkään, mutta tekoja on liian vähän. Viimeisenä muittei mitenkään vähäisenä asiana kaipailtiin suurlähetystöille lisää resursseja ja toimintavapauksia. Miehemme ja naisemme maailmalla eivät pääse tekemään tärkeää vienninedistämistyötä ja luomaan tärkeitä verkostoja, kun suurlähetystöissä ei ole kaupallisia sihteereitä, eikä resursseja suhdetoiminnan ylläpitämiseen. Kaupallisten suhteiden edistäminen on viimeinen asia tehtävälistalla, ellei se ole jopa jossain määrin kiellettyä. Muut maat toimivat havaintojen mukaan päinvastoin.

Kasvuun liittyen minua ilahdutti perheyritysten roolin ja kasvutavan huomioiminen. Nämä jäävät liian usein pimentoon kaiken muun hypetyksen keskellä. Perheyritysten kasvu on usein piilevää siten, että yhden vahvan yrityksen rinnalle synnytetään uusia yrityksiä - vaikkapa seuraavan sukupolven toimesta. Eli perheen yritystoiminta kasvaa portfolion kasvun kautta. Toisaalta huomioitiin sekin, että perheyrityksissä käytetään vaikeina aikoina paukkuja työilmapiirin, osaamisen ja suhdeverkoston kehittämiseen. Tämä inhimillinen ja sosiaalinen kasvu näkyy kyllä taloudellisestikin, mutta viiveellä. Totesimme, että olemassa olevan yrityskannan ja yrittäjäperheiden puitteissa olisi valtava potentiaali bruttokansantuotteen tasolla näkyvän kasvun aikaansaamiseksi. Kyse ei ole vain taloudellisista kannusteista, vaan asenteista ja huomioimisesta. Se voi olla joillekin uutinen, mutta yrittäjätkin ovat ihmisiä.

Kaikkiaan ilta oli antoisa ja suosittelen järjestäjille tällaisten tilaisuuksien jatkamista. Seuraava ilta voisi tuottaa päätöksen konkreettisesta toimenpiteistä, jotka sitoudutaan viemään maaliin. Eilisillan keskusteluiden pohjalta hyvä toimenpide voisi olla seuraavanlaisen tilaisuuden järjestäminen Etelä-Savon yrittäjille. Esitellään suomalaisia ja kansainvälisiä monenvälisiä alliansseja ja tuodaan elävästi esiin se, mitä hyvää yrittäjät ovat allianssiensa kautta aikaansaaneet. Tilaisuudessa voitaisiin päättää yrittäjien yhteisyrityksen perustamisesta lisäämään yrittäjien tuloja ja vähentämään yrittäjien kustannuksia sekä hallinnollista taakkaa. Harva viitsii juosta tuloksettomissa seminaareissa. Tähän seminaariin voisi väkeä tulla hyvin, jos yhteenliittymän suhteen oltaisiin tosissaan liikkeellä. Riittävän laajapohjaisena (ja täten riittävästi resursoituna) yhteisyritys voisi saada ihmeitä aikaan - yrittäjien, maakunnan ja kaikkien sen asukkaiden eduksi.