Yhteistoiminta kaipaa Gebhardin mukaan huolellista suunnittelua. Sosiologi Durkheimin tapaan
Gebhard pitää erityisesti epävirallista organisaatiota tärkeänä. Tällä viitataan siis jäsenistön todellisiin vuorovaikutussuhteisiin ja yhteisöllisyyteen, joka ei perustu sopimuksiin ja virallisiin rakenteisiin tai järjestelmiin. Ennen osuuskunnan perustamista on
siis selvitettävä onko jäsenistöllä aidosti edellytyksiä puhaltaa yhteen
hiileen.
Gebhard ei kuitenkaan unohda muodollisia puolia. Hän kehottaa sopimaan asioista huolellisesti jäsenten kesken. Sopimusten teon huolellisuuteen tulee kiinnittää huomiota varsinkin osuuskunnan ja muiden toimijoiden välisissä suhteissa. Nämä Gebhardin opit ovat samaa asiaa kuin mitä tänäänkin opetetaan yritysten välisen yhteistyön kursseilla.
Gebhardin organisaatio-oppiin kuuluu olennaisena osana verkoston käsite, vaikka hän ei tätä itse varsinaisesti käyttänytkään. Jo Gebhardin ja Soinisen keskustelu Hattulassa 1800-luvun lopussa loi perustan osuustoiminnan ryhmäajattelulle Suomessa. Ryhmäytyminen ja yritysten välinen yhteistyö ovat nousseet liiketaloudellisen ajattelun ytimeen varsinaisesti vasta paljon myöhemmin. Näillä ajatuksilla on ollut keskeinen merkitys sen kannalta, että osuustoiminta on menestynyt hyvin.
Tukea on tullut myös siitä, että Gebhard korosti yhteistyön tärkeyden oivaltamisen roolia menestyksessä. Esimerkiksi osuuskassoille antamissaan ohjeissa Gebhard toteaa, että ei ole ainoastaan tärkeää tehdä yhteistyötä, vaan pitää esillä osuustoiminnallisten yhteenliittymien merkitystä. Tämä ohje voisi olla kirjattuna vaikkapa tämän päivän OP-liittojen hallituksille tai ylipäätään niille toimijoille, jotka näyttelevät tärkeää roolia ryhmäyhteistyössä.
Varsin mielenkiintoisia ovat Gebhardin ajatukset koskien osuuskuntien välistä yhteistyötä ja työnjakoa jäsentensä tarpeiden tyydyttäjänä. Gebhard nimittäin haastaa pohtimaan jäsenistön liiketoiminnallista portfoliota ja sen johtamista. Gebhardille portfolion ydin oli osuuskassa. Ajatuksena oli, että jäsenet voivat osuuskassansa pohjalta laajentaa toimintaansa perustamalla tarpeidensa mukaan uusia osuuskuntia, jotka paitsi edesauttavat jäsentensä asiaa myös vahvistavat toisiaan. Jäsenistö siis toimisi kollektiivina kuin portfolioyrittäjä. Voisitteko kuvitella, että vaikkapa S-ryhmä toimisi alustana asiakasomistajiensa organisoimille kokonaan uusille sosiaali- ja terveysalan osuuskunnille? Tämän päivän Gebhard opastaisi toimimaan näin. Ajatuksessa korostuu siis jäsenten rooli omistajina. Näkökulmana strategiseen johtamiseen ei ole vain yhden osuuskunnan näkökulma, vaan jäsenistön näkökulma.
Gebhard ei kuitenkaan unohda muodollisia puolia. Hän kehottaa sopimaan asioista huolellisesti jäsenten kesken. Sopimusten teon huolellisuuteen tulee kiinnittää huomiota varsinkin osuuskunnan ja muiden toimijoiden välisissä suhteissa. Nämä Gebhardin opit ovat samaa asiaa kuin mitä tänäänkin opetetaan yritysten välisen yhteistyön kursseilla.
Gebhardin organisaatio-oppiin kuuluu olennaisena osana verkoston käsite, vaikka hän ei tätä itse varsinaisesti käyttänytkään. Jo Gebhardin ja Soinisen keskustelu Hattulassa 1800-luvun lopussa loi perustan osuustoiminnan ryhmäajattelulle Suomessa. Ryhmäytyminen ja yritysten välinen yhteistyö ovat nousseet liiketaloudellisen ajattelun ytimeen varsinaisesti vasta paljon myöhemmin. Näillä ajatuksilla on ollut keskeinen merkitys sen kannalta, että osuustoiminta on menestynyt hyvin.
Tukea on tullut myös siitä, että Gebhard korosti yhteistyön tärkeyden oivaltamisen roolia menestyksessä. Esimerkiksi osuuskassoille antamissaan ohjeissa Gebhard toteaa, että ei ole ainoastaan tärkeää tehdä yhteistyötä, vaan pitää esillä osuustoiminnallisten yhteenliittymien merkitystä. Tämä ohje voisi olla kirjattuna vaikkapa tämän päivän OP-liittojen hallituksille tai ylipäätään niille toimijoille, jotka näyttelevät tärkeää roolia ryhmäyhteistyössä.
Varsin mielenkiintoisia ovat Gebhardin ajatukset koskien osuuskuntien välistä yhteistyötä ja työnjakoa jäsentensä tarpeiden tyydyttäjänä. Gebhard nimittäin haastaa pohtimaan jäsenistön liiketoiminnallista portfoliota ja sen johtamista. Gebhardille portfolion ydin oli osuuskassa. Ajatuksena oli, että jäsenet voivat osuuskassansa pohjalta laajentaa toimintaansa perustamalla tarpeidensa mukaan uusia osuuskuntia, jotka paitsi edesauttavat jäsentensä asiaa myös vahvistavat toisiaan. Jäsenistö siis toimisi kollektiivina kuin portfolioyrittäjä. Voisitteko kuvitella, että vaikkapa S-ryhmä toimisi alustana asiakasomistajiensa organisoimille kokonaan uusille sosiaali- ja terveysalan osuuskunnille? Tämän päivän Gebhard opastaisi toimimaan näin. Ajatuksessa korostuu siis jäsenten rooli omistajina. Näkökulmana strategiseen johtamiseen ei ole vain yhden osuuskunnan näkökulma, vaan jäsenistön näkökulma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti