torstai 20. helmikuuta 2014

Osuustoimintalätkällä voittoon!

Suomen Kiekkoleijonat voitti eilen upean esityksen päätteeksi kotikaukalossaan pelanneen Venäjän ja lähetti isännät laulukuoroon jääkiekon Olympiaturnauksessa. Ken on turnausta seurannut, ei ole voinut välttyä kuulemasta termiä meidän peli ja viittauksia ”yhteistyön jääkiekkoon”. Sillä kaadettiin myös huipputaitava Venäjän Karhu.

Olen useissa yhteyksissä viitannut siihen, että osuustoiminnan ydinideat (eli osuuskuntien menestysresepti) ovat käyttökelpoisia itse asiassa aina, kun puhutaan ihmisten välisestä yhteistyöstä. Niitä voi hyvin soveltaa niin seuratoimintaan kuin joukkuepeleihin. Leijonien voiton kunniaksi asetan osuustoiminnan ydinideat jääkiekon kontekstiin.

Osuustoiminnan lähtökohtana on jäsenten vapaaehtoinen yhteenliittyminen ja yhteistyö jonkin yhteiseksi tunnistetun päämäärän saavuttamiseksi. Yhteistyön idea sopii hyvin joukkuepeleihin ja joukkueeseen liittymisen vapaaehtoisuus vaikuttaa olevan Suomessa totta, vaikka se on kovin kiistanalainen asia. Saku Koivu halusi mieluummin jäädä harjoittelemaan Stanley Cupia varten kuin liittyä Leijona –joukkueeseen. Jossain muualla tätä valintaa ei olisi hyväksytty ja pelaaja olisi ollut sosiaalisen paineen alla pakotettu lähtemään mukaan. Meillä pelaajien omaa tahtoa on haluttu kunnioittaa. Westerlundkin on painottanut, että pelaajan tahtotila on ollut joukkueenjohdon ja valmennuksen ensimmäinen tarkkailun kohde. Myös osuustoiminnassa uskotaan, että ihminen myötävaikuttaa yhteiseen menestykseen parhaiten silloin, kun osallistuu siihen vapaasta tahdostaan. Leijonien tapauksessa Olympiakulta lienee ollut jo pitkään pelaajien yhteinen päämäärä.

Osuustoiminnan ydinidea numero kaksi on itsensä toteuttaminen jäsenyyden puitteissa. Tämä viittaa siihen, että kullekin jäsenelle löytyy rooli, jossa hän voi omien vahvuuksiensa kautta tukea yhteisteisten tavoitteiden saavuttamista. Kuulostaako tutulta? Leijonalauma on tyypillisesti ollut hyvin roolitettu. Toisaalta idealla viitataan siihen, että kaikki sitoutuvat yhteiseen pelisysteemiin. Kuten Tuukka Rask eilen totesi ja Venäjä osoitti, sooloilemalla ei pelejä voiteta. Tiettyä sooloilua kyllä sallitaan, mutta yhteisesti sovittujen raamien sisällä. Ilman tiettyjä roolin tuomia oikeuksia ei Juhamatti ”Juhis” Aaltonen olisi eilen laittanut peliä tasoihin vain 87 sekuntia Venäjän johtomaalin jälkeen. Joukkuepelaamisen ja sooloilun on siis oltava sopivassa balanssissa. Helppoa balanssin löytäminen ei koskaan ole niin kuin monet ennakkosuosikit ovat usein osoittaneet. Se vaatii jatkuvaa keskustelua ja kehittymistä viisikkojen sisällä.  

Osuustoiminnan ydinidea numero kolme on jäsenten oma-aloitteinen vastuullisuus. Tehtyään valinnan liittyä osuuskuntaan, jäsen ei ole enää vapaa toimimaan aivan kuten tahtoo. Hänellä on velvoitteita jäsenyhteisöä ja osuuskuntaa kohtaan. Sama toimii lätkäjoukkueessakin. Venäläispelaajilta voidaan kysyä mitä he tekivät Olympialaisissa. Tulivatko he vain paistattelemaan otsikoissa ja juoma-automaattien julisteissa? Missä oli Ovetshkinin sitoutuminen? Suomalaispelaajilta sen sijaan löytyi eilisessäkin pelissä oma-aloitteista vastuullisuutta. Jokainen pelaaja ilmiselvästi halusi voittaa niin joukkuetta kuin itseään varten. Oma-aloitteinen vastuullisuus näkyi pienissä teoissa jäällä, kuten kaverin auttamisena ja siinä, ettei turhia jäähyjä juurikaan otettu. Jokainen kantoi vastuunsa siitä, ettei tunnelataus realisoidu väärinä tekoina jäällä.

Osuustoiminnan idea numero neljä on yhteisomistus, joka pitää sisällään käsitykset siitä kenelle resurssit kuuluvat ja kuinka niitä hallitaan. Osuustoiminnassa resurssit käsitetään yhteisiksi ja hallinnon perustana on osallistava tahdonmuodostus. Tämäkin sopii erinomaisesti joukkuepeleihin. Parhaimmillaan pelaajat oivaltavat, että joukkueen muodostama kokonaisuus ja se kuinka joukkueen erilaisia voimavaroja kokonaisuudeksi yhdistellään ratkaisevat menestyksen. Ei puhuta minun taidoista, vaan meidän taidoista. Joukkueen hallintaan liittyen voidaan palata Torinon 2006 hopeajuhliin. Westerlund nimittäin esitteli pelaajille uuden ja toimivan lähestymistavan. Viisikot saivat itse määritellä pelitapaansa yhteisen systeemin puitteissa.  Valmentaja ei määritellytkään tekemistä ylhäältä alaspäin, vaan joukkueen pelaajat pääsivät itse viisikoittain määrittelemään kuinka he pelaavat ja kuinka kunkin yksilön taidot saadaan parhaiten valjastettua yhteiseen käyttöön. Yhdistettynä neljän kentän melko tasaiseen peluutukseen, on malli varsin demokraattinen. Näin joukkueesta tuli joukkue isolla J:llä. Paras joukkue missä olen koskaan pelannut, sanoi Teemu Selänne kisojen jälkeen.

Osuustoiminnan ydinidea numero viisi on toiminnan hyödyllisyys. Tärkeä kysymys on siis se, viekö jäsenten yhteistoiminta jäseniä kohti yhteistä päämäärää. Osuustoiminta siis haastaa jäsenet arvioimaan ja mahdollisuuksien mukaan mittaamaan toiminnan hyödyllisyyttä suhteessa asetettuihin tavoitteisiin. Leijonien tapauksessa tämäkin vaikuttaa toimivan. Pelaajat asettavat yhteisiä tavoitteita ottelukohtaisia tavoitteita pelin eri osa-alueille. Lähdetään itse asiassa siitä, että jokainen vaihto vie joukkueen yhteispeliä eteenpäin. Yksittäisen pelaajan jokainen teko jäällä on parempi kuin edellinen. Tehdään siis yhteisen menestyksen kannalta oikeita asioita. Huomionarvoista tähän liittyen on sekin, että pelaajat vaikuttavat käsittävän hyödyn yhtä laajasti kuin osuustoiminnassa tehdään. Osuustoiminnassa uskotaan talousteorioista poiketen ihmisen tarpeiden monipuolisuuteen. Jäsenet eivät ole vain taloudellisten etujen, vaan myös ja toisinaan ennen kaikkea sosiaalisten ja psykologisten palkkioiden motivoimia. Yhdessä tekeminen ja henkilökohtaiset onnistumiset ovat mielihyvän lähde. Ne voivat siis muodostaa keskeisen osan jäsenten tavoitteita. Haastatteluiden perusteella kiekkoleijonamme vaikuttavat olevan mukana paljolti yhteisten kokemusten ja kasvutarinan vuoksi. Mieleeni ovat jäänyt erityisesti Tuomo Ruudun sanat Bratislavan kultaillasta vuonna 2011. Ne kuuluivat jotakuinkin näin: ”Täytyy tunnustaa, ettei se kulta itse asiassa niin erikoiselta tunnu, vaan tämä aivan uskomaton joukkue ja se, että saa voittaa näin hienojen jätkien kanssa”.

Osuustoiminnan ydinidea numero kuusi on oikeudenmukainen palkitseminen. Jäseniä palkitaan siis siinä suhteessa kuin nämä ovat yhteiseen menestykseen myötävaikuttaneet. Yhdenmukaisesti edellä käsitellyn hyödyn käsitteen kanssa palkitsemisessa huomioidaan niin taloudelliset kuin sosiaalispsykologiset ulottuvuudet. Joukkueena voitetaan ja joukkueena hävitään, mutta annetaan toisaalta reilusti tunnustusta niille, joiden panos on kulloinkin ollut erityinen yhteisen tavoitteen saavuttamisen kannalta. Pelaajat antavat tunnustusta toisilleen kentällä, vaihtoaitiossa ja pukuhuoneessa. Myös haastatteluissa muistetaan kehua toisen hyvää peliä. Suomalainen jääkiekkokulttuuri tunnistaa ja nostaa esiin myös niin sanottujen työmyyrien arvon. Komarov ja Pihlström saavat tunnustusta omasta raatamisestaan siinä missä Selänne, Granlund ja Rask. Reilu palkitseminen puhuttelee jäsenten individualistisia motiiveja ja saa niin osuuskunnan kuin joukkueen jäsenet puhaltamaan entistä vahvemmin yhteen hiileen.  

Osuustoiminnan ydinidea numero seitsemän on ylivoimainen osaaminen. Sen turvin osuuskunta voi olla jäsenilleen nyt ja huomenna paras vaihtoehto – eli kilpailijoitaan parempi.  Ylivoimainen osaaminen edellyttää ennen kaikkea jäsenyhteisön vastuunkantajilta jatkuvaa kouluttautumista, oppimista ja kasvua kolmella eri osa-alueella: osuustoiminta, liiketoiminnan ala ja yleinen toimintaympäristö. Tämäkin idea pätee jääkiekkojoukkueeseen. Liiketoiminnan alan sijasta puhutaan jääkiekosta ja yritystoiminnan yleisen ympäristön sijasta jääkiekon yleisestä ympäristöstä. Osuustoiminta puolestaan viittaa joukkueen omaan pelisysteemiin. Leijonien osalta tilanne on kehittynyt suotuisasti. Loukkaantumisista (M. Koivu, Vilppula ja Barkov) huolimatta Sotshin joukkueen jääkiekko-osaaminen ja taitotaso ovat kokonaisuudessaan kenties parasta mitä Leijonilla on koskaan ollut. Tästä saamme kiittää muun muassa KHL-liigaa. Tällä osaamisen alueella jäämme kuitenkin hieman kärkimaita jälkeen. Oman pelisysteemin osaaminen sen sijaan on huippuluokkaa. Sen syvällinen ymmärtäminen ja usko siihen luovat perustan menestykselle. Pelaajat ovat olleet valmiita omaksumaan pelisysteemin ja sitoutuvat oppimiseen ja kasvuun sen puitteissa. Venäläisetkin ovat eilisen jälkeen sitä mieltä, että Suomi on Venäjää edellä vähän joka osa-alueella, mutta ennen kaikkea pelisysteeminsä osalta. Ei Leijonilla pyyhi kovin huonosti myöskään osaamisen kolmannella osa-alueella. Kansainvälisen jääkiekkoliiton varapuheenjohtaja Kalervo Kummola ja Columbus Blue Jacketsin toimitustoimitusjohtaja Jarmo Kekäläinen toimivat nimittäin tärkeillä paikoilla ajatellen jääkiekon toimintaympäristöön liittyvää osaamista. Miehittämiltään paikoilta he pääsevät tunnistamaan esimerkiksi tuomarilinjoihin ja pelityyleihin liittyvien trendejä ja myös vaikuttamaan niihin. Maajoukkueemme on siis vähintäänkin tietoinen muutoksista, jotka saattavat olennaisesti vaikuttaa Leijonien mahdollisuuksiin pelikentällä niin yksittäisessä turnauksessa kuin Olympiadien välillä. Tältä pohjalta Leijonien pelisysteemiä voidaan ajansaatossa kehittää vastaamaan tulevaisuuden tarpeita.

Tästä blogitekstistä tuli poikkeuksellisen pitkä, mutta menköön tällä kertaa näin. Muuta ei enää tarvita kuin, että Leijonat voittavat Sotshissa kultaa! Osuustoiminnan ydinideoissa on menestyksen eväät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti