Uusi-Suomi vihjaili eilen
osuuskaupan ja viranomaisten hämäristä kytköksistä otsikolla ”Kaavoituspäättäjillä
kytköksiä S-ryhmään: ’Pahalta näyttää’”. Kyseessä oli varsin tyypillinen mustamaalaamiseen
tähtäävä juttu, jossa ei edes yritetty tunnistaa vaihtoehtoisia näkökulmia saatikka mennä sisään itse keissiin. Onko objektiivisuus sitä, ettö pysytään etäällä itse asiasta ja heitellään epämääräisiä syytöksiä?
Epäluulot koskien yritysten
ja viranomaisten yhteyksiä perustuu käsitykseen yrityksistä häikäilemättöminä voittoa
maksimoivina ja yrityksen arvoa kasvattavina toimijoina. Käsityksen mukaan yritykset pyrkivät kepulikonstein vaikeuttamaan
kilpailijoiden toimintaa - saavuttamaan sellaisen aseman
kilpailukentällä, joka tarjoaa mahdollisuuden muun muassa asiakkaiden
hyväksikäyttöön voittojen maksimoimiseksi. Yritykset siis pyrkivät hankkimaan edustajansa sellaisiin positioihin, joista käsin
he voivat auttaa yritystä saavuttamaan tarkoituksenmukaisen aseman - esimerkiksi
suosimalla kyseistä yritystä kaavoituspäätöksissä ja vaikeuttamalla toisten
yritysten mahdollisuuksia saada liiketoimintapaikkoja. Samoista lähtökohdista
käsin voi kuvioon sisältyä esimerkiksi kunnan maiden myyminen suosittavana
olevalle yritykselle poikkeuksellisen edulliseen ja kunnan kannalta epäedulliseen hintaan.
Asiakasomisteisen
osuustoiminnan periaatteiden näkökulmasta kuvio on kuitenkin varsin erilainen.
Koko toiminnan ydin on markkinoiden toiminnan edistäminen siten, että asiakkaat
hyötyvät parantuvista palveluista, niiden käytön helpottumisesta ja hintojen
alenemisesta, jne. Näkökulman siirtyminen yksittäisen yrityksen edusta koko
markkinaan ja asiakkaiden etuun muuttaa asetelman päälaelleen. Asiakkaat ja kuntalaiset
ovat hyvinkin pitkältä sama asia. Osuuskauppa ja kuntaorganisaatio ovat kummatkin
alueen ihmisten työkaluja hyvinvointinsa edistämiseen. Tätä hyvinvointia edistää
myös kaikki muu taloudellinen toimeliaisuus ja yrittäjyys, joka kehittää
markkinoita ja täydentää palvelutarjontaa. Kytkökset osuuskaupan ja
kuntaorganisaation välillä voivat siis osuustoiminnan näkökulmasta liittyä vain
markkinoiden toiminnan edistämiseen – päinvastoin kuin yleisesti oletetaan. Kunnanhallituksen
jäsenen tehtävä edustajistossa – eli asiakasomistajien valitsemana edustajana
osuuskunnan (”yhtiö”) kokouksessa – on nimenomaan asiakasomistajana ilmaista edustamiensa asiakasomistajien
palveluodotukset ja tarpeet sekä osuuskaupan tarjoaman informaation pohjalta
seurata kuinka osuuskauppa on toteuttanut ja aikoo toteuttaa asiakasomistajien
etua. Kunnanhallituksessa samaisen henkilön tehtävänä on huolehtia siitä, että
osuuskauppa ja muut palveluntarjoajat saavat kukin reilun kohtelun ja
tasaveroiset mahdollisuudet kilpailla – minkä siis toivotaan johtavan
kilpailudynamiikan kautta osuuskaupan asiakasomistajien ja kaikkien muidenkin
asiakkaiden hyväksi. Huomattakoon, että myöskään tonttikaupoissa edut eivät ole
osuustoiminnan näkökulmasta ristiriitaisia. Toimintansa tarkoituksen mukaisesti
osuuskauppa ei pyri vedättämään kuntaa ja hankkimaan kytköksistään etuja, sillä
toimialueen – siis kuntaorganisaationkin – kukoistus on osuuskaupan
asiakasomistajien (kuntalaisten) etu ja siten osa osuuskaupan toiminnan
tarkoitusta.
Turun yliopiston
rikos- ja prosessioikeuden professori Pekka Viljanen on Uuden Suomen haastattelussa oikeassa siinä, että
sillä on väliä miltä asiat näyttävät. Asiat kuitenkin näyttävät hyvin
erilaisilta riippuen näkökulmasta, joista asioita katsotaan. Jos alamme pelko-ohjautua
sen perusteella miltä asiat mahdollisesti jonkun näkökulmasta näyttävät, voimme
saman tien lakata kokonaan toimimasta. Ymmi Hinaaja sanoisi, että ”ei se
yhteiskunta sillä tavalla toimi, että kaikki vain olettavat”. Tosielämässä on
tärkeintä se millaisin vaikuttumin kukin meistä kussakin tilanteessa varsinaisesti
toimii. Turhaa porua on tietenkin hyvä pyrkiä välttämään, jos se vain
suinkin on mahdollista. Jos yhteisten asioiden edistäminen ei ole mahdollista
ilman porua, kannattaa kaikkien osapuolten käsitellä asiat avoimesti ja
erilaiset tulkintavaihtoehdot tunnistaen sekä tunnustaen. Osuustoiminnan näkökulmasta jokaisen on tietenkin jo lähtökohtaisesti varmistettava, että itse tietää mitä tekee ja on niin sanotusti puhtaat jauhot pussissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti