torstai 3. huhtikuuta 2014

Nurmijärven kaavoituskohu

Uusi-Suomi vihjaili eilen osuuskaupan ja viranomaisten hämäristä kytköksistä otsikolla ”Kaavoituspäättäjillä kytköksiä S-ryhmään: ’Pahalta näyttää’”. Kyseessä oli varsin tyypillinen mustamaalaamiseen tähtäävä juttu, jossa ei edes yritetty tunnistaa vaihtoehtoisia näkökulmia saatikka mennä sisään itse keissiin. Onko objektiivisuus sitä, ettö pysytään etäällä itse asiasta ja heitellään epämääräisiä syytöksiä? 

Epäluulot koskien yritysten ja viranomaisten yhteyksiä perustuu käsitykseen yrityksistä häikäilemättöminä voittoa maksimoivina ja yrityksen arvoa kasvattavina toimijoina. Käsityksen mukaan yritykset pyrkivät kepulikonstein vaikeuttamaan kilpailijoiden toimintaa - saavuttamaan sellaisen aseman kilpailukentällä, joka tarjoaa mahdollisuuden muun muassa asiakkaiden hyväksikäyttöön voittojen maksimoimiseksi. Yritykset siis pyrkivät hankkimaan edustajansa sellaisiin positioihin, joista käsin he voivat auttaa yritystä saavuttamaan tarkoituksenmukaisen aseman - esimerkiksi suosimalla kyseistä yritystä kaavoituspäätöksissä ja vaikeuttamalla toisten yritysten mahdollisuuksia saada liiketoimintapaikkoja. Samoista lähtökohdista käsin voi kuvioon sisältyä esimerkiksi kunnan maiden myyminen suosittavana olevalle yritykselle poikkeuksellisen edulliseen ja kunnan kannalta epäedulliseen hintaan.  

Asiakasomisteisen osuustoiminnan periaatteiden näkökulmasta kuvio on kuitenkin varsin erilainen. Koko toiminnan ydin on markkinoiden toiminnan edistäminen siten, että asiakkaat hyötyvät parantuvista palveluista, niiden käytön helpottumisesta ja hintojen alenemisesta, jne. Näkökulman siirtyminen yksittäisen yrityksen edusta koko markkinaan ja asiakkaiden etuun muuttaa asetelman päälaelleen. Asiakkaat ja kuntalaiset ovat hyvinkin pitkältä sama asia. Osuuskauppa ja kuntaorganisaatio ovat kummatkin alueen ihmisten työkaluja hyvinvointinsa edistämiseen. Tätä hyvinvointia edistää myös kaikki muu taloudellinen toimeliaisuus ja yrittäjyys, joka kehittää markkinoita ja täydentää palvelutarjontaa. Kytkökset osuuskaupan ja kuntaorganisaation välillä voivat siis osuustoiminnan näkökulmasta liittyä vain markkinoiden toiminnan edistämiseen – päinvastoin kuin yleisesti oletetaan. Kunnanhallituksen jäsenen tehtävä edustajistossa – eli asiakasomistajien valitsemana edustajana osuuskunnan (”yhtiö”) kokouksessa – on nimenomaan asiakasomistajana ilmaista edustamiensa asiakasomistajien palveluodotukset ja tarpeet sekä osuuskaupan tarjoaman informaation pohjalta seurata kuinka osuuskauppa on toteuttanut ja aikoo toteuttaa asiakasomistajien etua. Kunnanhallituksessa samaisen henkilön tehtävänä on huolehtia siitä, että osuuskauppa ja muut palveluntarjoajat saavat kukin reilun kohtelun ja tasaveroiset mahdollisuudet kilpailla – minkä siis toivotaan johtavan kilpailudynamiikan kautta osuuskaupan asiakasomistajien ja kaikkien muidenkin asiakkaiden hyväksi. Huomattakoon, että myöskään tonttikaupoissa edut eivät ole osuustoiminnan näkökulmasta ristiriitaisia. Toimintansa tarkoituksen mukaisesti osuuskauppa ei pyri vedättämään kuntaa ja hankkimaan kytköksistään etuja, sillä toimialueen – siis kuntaorganisaationkin – kukoistus on osuuskaupan asiakasomistajien (kuntalaisten) etu ja siten osa osuuskaupan toiminnan tarkoitusta.

Turun yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Pekka Viljanen on Uuden Suomen haastattelussa oikeassa siinä, että sillä on väliä miltä asiat näyttävät. Asiat kuitenkin näyttävät hyvin erilaisilta riippuen näkökulmasta, joista asioita katsotaan. Jos alamme pelko-ohjautua sen perusteella miltä asiat mahdollisesti jonkun näkökulmasta näyttävät, voimme saman tien lakata kokonaan toimimasta. Ymmi Hinaaja sanoisi, että ”ei se yhteiskunta sillä tavalla toimi, että kaikki vain olettavat”. Tosielämässä on tärkeintä se millaisin vaikuttumin kukin meistä kussakin tilanteessa varsinaisesti toimii. Turhaa porua on tietenkin hyvä pyrkiä välttämään, jos se vain suinkin on mahdollista. Jos yhteisten asioiden edistäminen ei ole mahdollista ilman porua, kannattaa kaikkien osapuolten käsitellä asiat avoimesti ja erilaiset tulkintavaihtoehdot tunnistaen sekä tunnustaen. Osuustoiminnan näkökulmasta jokaisen on tietenkin jo lähtökohtaisesti varmistettava, että itse tietää mitä tekee ja on niin sanotusti puhtaat jauhot pussissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti