Kirjoitimme sukupolvenvaihdoksia
tutkivan kollegani Sari Savolaisen kanssa viime sunnuntain Hesariin
mielipidekirjoituksen työosuuskunnan käytöstä yrityksen jatkajana. Esitimme sitä vaihtoehdoksi tilanteeseen, jossa yrittäjän omat jälkeläiset eivät ole kiinnostuneita ottamaan
viestikapulaa vastaan, jatkajaa ei yrityksen ulkopuolelta löydy ja yrityksellä olisi
kuitenkin hyvät edellytykset selviytyä ja näin ollen pitää yllä työllisyyttä.
Olen saanut
lukuisia yhteydenottoja eri tahoilta otsikkoa koskien, mukaan lukien puheenvuoropyyntöjä.
On ollut hienoa havaita, että asia kiinnostaa ja herättää keskustelua. Olen
saanut myös kysymyksiä koskien osuuskunnan paremmuutta. On kysytty: miksi ei henkilöstöomisteinen
osakeyhtiö?
Ensimmäinen
vastaukseni on, että työntekijöiden omistama osakeyhtiö voisi tulla kyseeseen
niin ikään. Varsinkin, kun nykyinen lainsäädäntö tarjoaa mahdollisuuden kääntää
perinteiset osakeyhtiötä ja osuuskuntaa määrittelevät ideat jopa päälaelleen. Paljon
on kiinni jatkajien motiiveista ja toisaalta siitä käsitetäänkö osakeyhtiö ja
osuuskunta nimenomaan alkuperäisten ideoidensa kautta, jolloin ne eroavat
selkeämmin toisistaan.
Eräs
merkittävä ero perinteisten osakeyhtiö- ja osuuskuntamallien välillä liittyy
siihen mitä niiden on ajateltu kokoavan yhteen ja millaisin kannustimin. Osakeyhtiö
on ensisijaisesti finanssipääomien kokoamisen työkalu, jossa pääoman
sijoittamiseen liittyy yhtäältä tuon pääoman menettämiseen tai sen arvon
alentumiseen liittyvä riski ja toisaalta mahdollisuus pienempiin tai suurempiin
sijoitetulle pääomalle tuleviin tuottoihin ja osakkeiden arvonnousuun. Tämä edellyttää,
että osakeyhtiön muut resurssit valjastetaan tehokkaasti tukemaan sijoitetulle
pääomalle tulevaa arvoa. Osuuskunta on puolestaan ennen kaikkea ihmisten yhteen
liittämisen työkalu, jossa riskit ja mahdollisuudet liittyvät yhteistoimintaan.
Työpanoksensa osuustoimintaan antava jäsen voi saada osuuskunnalta pienemmän
tai suuremman palkan verrattuna muun työnantajan maksamaan palkkaan.
Lopputuloksen suhteen jäsenet ovat keskenään riippuvaisia.
Osakeyhtiössä
sijoittajien pääomapanokset voivat olla määrillisesti erilaisia. Kuvitellaan
nyt esimerkkitapauksessamme, että henkilöstöomistajat sijoittavat kukin saman
verran. Sijoittajat eivät välttämättä työskentele yrityksessä. Esimerkkitapauksessamme
he ostavat yrityksen nimenomaan jatkaakseen työllisyyttään, joten he nimenomaan
työskentelevät yrityksessä. Osuuskunnassakin voivat panokset vaihdella. Osuustoiminnan
ideoiden mukaan kyse on nimenomaan toiminnallisten panosten erilaisuudesta ja näiden
panosten vaihtelevasta investoinnista yhteistoimintaan. Esimerkkitapauksessa
kyse on työosuuskunnasta, joten nämä panokset liittyvät työjakoon ja yhteistoiminnassa
tarvittaviin erilaisiin tietoihin ja taitoihin, joita jäsenet investoivat niin määrällisesti
kuin laadullisesti vaihtelevasti.
Mennään
sitten yritysmuodon valintaan. Jos jatkajat pitävät tärkeänä, että omistus yhtäältä
pysyy yrityksen ostamisen jälkeen jäsenten omissa käsissä ja toisaalta
omistajayhteisön jäsenet voivat tarpeen mukaan vaihtua, on osuuskunta parempi
vaihtoehto. Osakeyhtiön perusfilosofian mukaan yksilö taikka useampi voi myydä
osuutensa vapaasti kenelle vain. Tätä osakkeenomistajan riippumattomuutta
muista omistajista pidetään yhtenä osakeyhtiömallin perusajatuksista. Tällöin
muilla osakkeenomistajille ei periaatteessa saisi olla mitään sananvaltaa
siihen kenelle kukin päättää osakkeensa myydä. Siitä voi koitua merkittäviä
ongelmia, jos osakkeenomistajaksi tuleekin ei-toivottu tai muutoin hankala
tapaus. Ilman toimivia jälkimarkkinoita yksilö ei toisaalta pääse irti
osakeyhtiöstä, elleivät muut omistajat lunasta osakkeita. Osuuskunnan
tapauksessa jäsenet voivat tulla ja mennä. Eroava jäsen saa erotessaan osuusmaksunsa
takaisin. Osuuskunnan hallitus päättää jäsenyydestä, joten se voi myös
kontrolloida keitä lähtee ja tulee. Tällöin ei sopimattomia jäseniä tule tai
jos tulee, voidaan heidät erottaa.
Osakeyhtiö ja
osuuskunta eroavat myös tarkoituksensa osalta. Osakeyhtiön alkuperäinen tarkoitus
on voiton tekeminen ja varsinkin anglosaksisen kapitalismin ideoiden mukaan
omistajien saaman arvon maksimointi nimenomaan sijoittajina. Työosuuskunnan
tarkoitus on puolestaan jäsenen työllisyyden varmistaminen ja/tai kunkin
jäsenen tosiasialliset työllistymisvaihtoehdot huomioiden parhaan palkan
maksaminen jäsenelle. Jos jatkajat hakevat nimenomaan työllisyyden turvaamista
ja työpanoksestaan hyötymistä, miksi he valitsisivat osakeyhtiön?
Hyötymismekanismilla
on oma merkityksensä. Kuvittele, että osuuskunnan menestys riippuu jäsenten yhteistoiminnan
onnistumisesta. Jäsenen henkilökohtainen hyöty perustuu toisaalta tämän omaan
työpanokseen – eli siihen kuinka paljon hän henkilökohtaisesti myötävaikuttaa
yrityksen menestykseen. Osuusmaksulle ei ole tarkoitus maksaa kuin korkeintaan
hyvin maltillinen korko, eli kaikki yksilön saama hyöty riippuu siis yhteistyöhön
osallistumisesta. Osuuskuntamalli toisin sanoen motivoi yksilöä laittamaan
itsensä likoon yhteisen menestyksen eteen. Osakeyhtiössä henkilöstöomistaja saa
osingot, vaikka hän laiskottelisi muiden tehdessä yrityksen tuloksen. Hallitus
ei voi esittää erisuuruisia osinkoja, vaan kaikille osakkaille pitää maksaa
saman verran per samanlainen osake. Muilla osakkailla ei ole todellisia keinoja
heittää osakasta pihalle laiskotteluun vedoten. Osakeyhtiö voi tällöin itse
asiassa muuttua hieman paradoksaalisesti ikään kuin kommunismiksi
pienoiskoossa. Osakkaat voivat toki päättää, että osingon maksu lopetetaan. Tällöin
ollaankin osuustoiminnan ideoissa. Eikö olisi parempi valita suoraan muodoksi
osuuskunta?
Toki kysymys
paremmuudesta riippuu erittäin vahvasti tilanteesta. Olisikin mielenkiintoista
tutkia erilaisia tapauksia ja katsoa mitkä asiat milloinkin puoltavat
osakeyhtiön ja mitkä osuuskunnan käyttöä. Vielä tärkeämpää olisi pureutua
niihin periaatteisiin ja arvoihin, jotka kulloinkin toimivat. Tällöin ei ole
itse asiassa ratkaisevaa kumpaa yritysmuotoa käytetään, jos tietyt arvot ja
periaatteet toteutuvat. Tosin tietyn mallin valinnalla saattaa olla ratkaiseva
merkitys juuri tältä kannalta. Kuhunkin malliin liittyy nimittäin symbolivoimaa
ja jopa tiedollista ehdollistumista. Mikä onkaan näiden merkitys yhteisen
menestyksen kannalta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti