Pellervon Päivä kokosi Helsinkiin satamäärin osuustoimintaväkeä. Juhlapäivä ei pettänyt, kuten ei ennenkään. Päivä oli täynnä mielenkiintoisia esityksiä, keskusteluita ja tuttavuuksia. Ja kaiken päälle tietysti Pellervon Puhvetti. Valomerkki tuli jälleen liian aikaisin!
Juhliessamme 150-vuotiasta Hannes Gebhardia - ja toki samalla hänen puolisoaan Hedvigiä, jonka omaa 150-juhlaa saamme odottaa vielä muutaman vuoden ajan - venytimme ajallisen tajuntamme arjen yläpuolelle. Tämä auttaa laittamaan asioita järjestykseen ja oivaltamaan asioiden mittasuhteita. Tähän tulisi osuuskuntienkin pyrkiä omassa viestinnässään. Jäsenistö olisi hyvä välillä pysäyttää katsomaan niin osuuskuntien historiaan kuin tulevaisuuden tavoitteisiin. Täten osuustoiminta voisi olla jäsenille muutakin kuin jokapäiväinen itsestään selvyys, jollaiseksi se pahimmillaan redusoituu.
Seminaarin perusviesti oli selvä. Kaikki eivät usko tänä päivänä uskollisuuteen ja sitoutumiseen, mutta niin osuustoiminta kuin koko yhteiskunta tarvitsevat näitä tuekseen. Toisaalta tunnustettiin, että pidemmän päälle uskollisuudelta ja sitoutumiselta katoaa osuustoiminnassa pohja, jos niille ei ole myös taloudellisia järkiperusteita. Menestyvä osuustoiminta kaipaa aina myös intohimoa ja uhrautumista. Näitä löytyy usein pienistä tiimiosuuskunnista, mutta sitä epäiltiin josko näitä löytyy aina riittävästi ja riittävän laajasti suurista osuuskunnista. Tässä on hyvä haaste osuustoiminnalle - varsinkin, kun pohditaan nuorten saamista mukaan entistä vahvemmin nimenomaan perinteisempien osuuskuntien toimintaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti