Erään Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan historian saatossa käynyt niin, että markkinatalouden ja teollisen ajan bisnesorganisaatioiden ajattelu on tullut määrittämään osuuskuntien liiketoiminnan lisäksi myös jäsensuhdetta. Ulospäin tämä on näkynyt sitoutumisen heikkenemisenä. Tältä pohjalta maatalouden osuuskuntien ja muiden osuustoimintayritysten on tulkittu noudattavan jäsensuhteissaan osakeyhtiöiden toimintalogiikkaa.
Kenties suurin ongelma markkinalähtöisen ja teollisen ajan bisnesajattelun tunkeutumisessa jäsensuhteisiin on se, että tuottajien perhearvot ja perheille ominaiset kysymykset koskien sukupolven- tai omistajavaihdoksia tai kasvua eivät ole nousseet osuuskuntien omistajastrategioiden ytimeen. Tähän ottaa kiinni muun muassa JCOMissa loppuvuodesta julkaistava perheiden välisen osuustoiminnan erikoisnumero.
Edellä mainittu omistajastrategiaan liittyvä aukko on johtanut siihen, että tilat eivät löydä jatkajaa, jäsenmäärät hupenevat ja riskit lisääntyvät. Tuottaja- ja yrittäjäperheille tyypillinen ja tarpeellinen monialaisuus ei heijastu osuuskuntiin saakka, eivätkä osuuskunnat välttämättä tue jatkuvuuden kannalta tärkeää tilojen monialaistumista. Tie on vienyt monissa osuuskunnissa kohti yhtiöittämistä ja ainakin jossain määrin osuustoimintaan liittyvien vahvuuksien ja kilpailuetujen kaventumista.
Tieto on kaiken uudistamisen perusta. Siksi rohkaisisin tuottajaosuuskuntia ja muitakin perheomistuksen pohjalta ponnistavia yhteenliittymiä analysoimaan perhetuottajuuden, -yrittäjyyden ja -omistajuuden sekä osuustoiminnan rajapintaa sekä investoimaan esiin nouseviin kysymyksiin vastaavaan tutkimukseen. Tällaisella tutkimuksella olisi merkittävä vaikutus osuuskuntien ja niiden omistajayhteisöjen keskeisten riskien hallinnan haasteisen selättämiseen sekä uusien kilpailuetujen synnyttämiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti