tiistai 23. kesäkuuta 2015

Suomi tarvitsee psykologista omistajuutta

Meillä tutkijoilla on nykyisin käteviä työkaluja apunamme. Esimerkiksi Google Scholar -ilmoitukset auttavat näkemään mihin tutkimustietoamme käytetään. Tänä aamuna sähköpostiin kolahti ilmoitus, jonka mukaan kollektiivista psykologista omistajuutta koskeva teoriointimme muutaman vuoden taka on nyt otettu käyttöön susien pelastamiseksi. Aihetta koskeva julkaisu löytyy täältä.

Julkaisussa todetaan, että "psykologinen omistajuus voisi muuttaa ihmisten, erityisesti reviirillä toimivien metsästäjien ja kylien, suhdetta suteen ja sen läsnäoloon”. Psykologinen omistajuus synnyttää nimittäin sisäistä vastuuntuntoa kohteeseen, jonka yksilö tai yhteisö tuntee omakseen. Se saa ihmisen antamaan tarvittavan lisäpanoksen huolehtiakseen kohteen tarpeista.

Susi -raportin sanoma pätee yhteiskunnassa laajemminkin. Psykologisessa omistajuudessa on eräs hyvä puoli verrattuna lakien ja sääntelyn tuomaan ohjaukseen. Omistajuutta tuntevat ihmiset huolehtivat yhteisistä resursseista ilman erityistä valvontaa ja poikkeuksista langetettavia sanktioita. Jaetut omistajuuden tunteet ovat omiaan ratkomaan resurssien yhteishallintaan liittyviä ongelmia. Yhteisestä tuleekin tunteiden tasolla yksityistä ja parhaimmillaan kullekin sopivasta roolista käsin.

Suomi on saatava nousuun ja pian. Eräs keino sisäisten kannustinten luomiseen ja sääntelyn purkamisesta syntyvän aukon täyttämiseen on kansalaisten, kuntalaisten ja ylipäätään erilaisten yhteisöjen jäsenten psykologisen omistajuuden vahvistaminen. Resepti on periaatteessa yksinkertainen. Lisätään ensinnäkin läpinäkyvyyttä ja ihmisten mahdollisuuksia ymmärtää yhteisiä asioita ja toiseksi tarjotaan ihmisille mahdollisuuksia vaikuttaa ja kantaa kortensa kekoon. Informaatioaikakaudella tämä on helpommin tehty kuin koskaan.

Politikointi ja eri tahojen ristiriitaiset strategiat ovat kaikkien organisaatioiden riesa. Psykologisen omistajuuden pohjalta syntyvät ihmisten, yhteisöjen ja erilaisten kohteiden väliset suhteet ovat omiaan syrjäyttämään poliittisia ja taloudellisia vastakkainasetteluita. Varsinkin silloin, kun yhteisön omistajuuden tunteet ovat jaettuja.

Suomi on meidän, minun ja sinun. Pitäkäämme hyvää huolta siitä, sen infrastruktuurista, sosiaalisista rakenteista, järjestelmistä, kulttuurista, tietotaidosta ja luonnosta. Pidetään siitä huolta silloinkin, kun kukaan ei näe.  

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti