tiistai 11. elokuuta 2015

Mitä osuustoiminta sanoo ihmisten erilaisuudesta?

Ihmisten ja ihmisryhmien välinen erilaisuus on ollut viime aikoina lukuisten keskustelupalstojen ja lehtijuttujen kuumimpia aiheita. Päätinkin näin ollen ottaa kiinni keskusteluun osuustoimintaopin näkökulmasta.

Oppeja ei ole aina helppoa elää todeksi jokapäiväisessä elämässä. Osuustoiminnan käsitys ihmisten erilaisuudesta on kuitenkin varsin selkeä. Se liittyy yhtäältä niin tahdonmuodostukseen kuin lisäarvoa synnyttävään yhteistoimintaan.

Tahdonmuodostuksessa lähdetään siitä, että ketään ei saa eikä tule jättää yhteisen tahdon muodostuksen ulkopuolelle. Esimerkiksi ikään, ihonväriin, etniseen taustaan, sukupuoleen tai muuhun tekijään katsomatta kaikkien omistajayhteisön jäsenten on saatava äänensä kuuluviin tasavertaisesti toisten jäsenten kanssa. Sovun demokratiassa kaikkia yksilöitä ja ryhmiä haastetetaan määrittelemään suhteitaan toisiinsa ennen kaikkea sen kautta mikä heitä yhdistää, eikä sen kautta mikä heitä erottaa. Erilaisuutta toisaalta kunnioitetaan ja siitä pyritään ottamaan opiksi.

Lisäarvon synnyttämisessä erilaisuus katsotaan voimavaraksi. Osuustoiminnan voima on siinä, että se sovittaa yhteen yksilöiden ja ryhmien vaihtelevia panoksia. Juuri erilaisuus luo pohjaa erikoistumiselle keskinäistä lisäarvoa synnyttävässä yhteistoiminnassa - niin liikeyrityksen kuin omistajayhteisön puitteissa.

Vaihtelevat arvot, asenteet ja ideat ruokkivat näkemyksellisyyttä, sivistystä, oppimista ja innovaatioita. Ne voivat ruokkia myös konflikteja, jotka parhaassa tapauksessa voimistavat jäsenten osallistumista ja motivaatiota. Aggressiiviseksi muuttuessaan konfliktin ilmapiiri voi toki muodostua osuustoiminnallekin tuhoisaksi. Juuri tämän välttämiseksi osuustoiminta opastaa ihmisiä avoimuuteen, rehellisyyteen ja keskinäiseen kunnioitukseen - jossa jäsen näkee kanssaihmiset ja itsensä yhtä arvokkaina yhteisön jäseninä. Tällöin voidaan pyrkiä rakentavaan keskusteluun, joka ei mene henkilökohtaisuuksiin tai ainakaan ratkaisevasti loukkaa ketään.

Huomionarvoista on sekin, että osuustoimintaoppi ohjaa rakentamaan yhteistä tulevaisuutta uskon, toivon ja kärsivällisyyden kautta sen sijaan, että annettaisiin sijaa epäuskolle, pelolle ja kärsimättömyydelle.

Joidenkin mielestä osuustoiminta on yksi parhaimmista rauhanrakentamisen työkaluista. Jospa ottaisimme siitä oppia myös oman maamme sisällä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti