Tällä viikolla olen törmännyt useaan kertaan professoreihin kohdistuvaan kritiikkiin. Yrittäjien Omistajanvaihdoskonferenssissa tiistaina muutamia suomalaisia taloustieteen professoreita haukuttiin urakalla ja oikein nimilläkin. Yleinen sentimentti oli, että kaverit ovat "rationaalisuudessaan" täysin pihalla siitä kuinka maailma "oikeasti" toimii, millaiset yritykset menestyvät ja miksi. Joitakin hämmästytti kuinka ihmeessä täysin naivilla tietämyksellä voi saavuttaa sellaisen aseman norsunluutornissa, joka mahdollistaa jopa keskeisten virkamiesten ajattelun ohjaamisen. Kritiikin ja itsekritiikin perään kyseltiin niin professoreiden kuin virkamiesten osalta.
Start-up yrittämisen kanssa tekemisissä olevien ihmisten kanssa keskustellessani ja vaihtaessani ajatuksia vahvan kansainvälisen menestyksen tehneiden yritysjohtajien kanssa kuulin hyvin samansuuntaista kritiikkiä, vaikka mitään tiettyjä professoreita taikka edes teorioita ei sinällään sormella osoitettukaan. Start-up piireissä korostettiin intuitiota päätöksenteon keskiössä. Menestysjohtajat puolestaan totesivat, että laskelmilla voi yrittää rauhoitella joitain tai perustella jotain, mutta kaikki merkittäviin onnistumisiin johtavat päätökset perustuvat yksilön tai tiimin kykyyn aistia ja tulkita muutosta - sellaista, jota ei kertakaikkiaan pysty ajamaan mihinkään ennustemalleihin. Jos odottaa niin kauan, että markkinoilla alkaa olla niin sanotusti "faktaa" päätöksenteon tueksi, on usein liian myöhäistä. Tuolloin kaikki muutkin ovat jo liikkeellä.
On tietysti täysin mahdollista ja itse asiassa, että kritiikot eivät tunne kaikkea mitä strategisen suunnittelun kentällä tapahtuu esimerkiksi "heikkojen signaalien", skenaarioiden ja reaalioptioiden käsitteiden puitteissa. Joka tapauksessa viesti on selvä. Rationaalisuutta ei kannata ylikorostaa. Varsinkaan ei kannata kavuta norsunluutorniin julistamaan yhtä "rationaalista" totuutta - oli se mikä tahansa. Kun hegemonia-asema murtuu ja itseriittoisuus hälvenee, voi jäljelle jäädä lähinnä häpeä. Ei häpeässä tosin välttämättä mitään huonoa ole. Se on itseasiassa varsin terveellinen tunne, joka auttaa meitä kehittämään itseämme ja pitämään itsemme sopivalla tavalla nöyränä kanssaihmistemme vaihtoehtoisille ajatuksille ja tulkinnoille. Tällöin on mahdollisuus oppia ymmärtämään enemmän ja rikkaammin. Röyhkeille ja pöyhkeille tuo ovi voi olla ikuisesti suljettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti