keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Yritysomaisuuden periminen on tehtävä verottomaksi

Kaikista Suomen yrityksistä noin neljä viidestä on perheyrityksiä. Tämän yritysryppään puitteissa syntyy merkittävä osa siitä taloudellisesta, sosiaalisesta ja psykologisestakin lisäarvosta, jota voidaan nimittään hyvinvoinniksi.

Tieteenkin kentillä on jo parin vuosikymmenen ajan etsitty vastauksia siihen miksi juuri perheyritykset menestyvät niin hyvin ja ovat menestyksensä myötä niin tärkeä hyvinvointia edistävä voima käytännössä kaikissa yhteiskunnissa. Vastaukset liittyvät niin yrittäjä- ja omistajaperheiden sisäiseen dynamiikkaan kuin perheen keskeiseen rooliin kytkeytyviin sidosryhmien preferensseihin.

Suomessa perheyritysten tärkeää roolia uhkaa lähinnä kaksi tahoa. Yksi on jotkin äänekkäät "taloustietäjät", jotka mollaavat perheyrityksiä joko ideologisista näkökohdista käsin tai mahdollisesti siksi, että perheyritykset ovat tavalla taikka toisella sotkeneet heidän henkilökohtaisia kuvioitaan. Voi vain toivoa, että näitä puheenvuoroja kuunnellaan yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kriittisesti.

Toinen merkittävä uhka on verottaja, joka sälyttää perheyritysten harteille sellaisia rasitteita, joita muiden yritysten ei tarvitse kantaa. Perintövero ei ole merkittävä tekijä verokertymässä, mutta se haittaa merkittävällä tavalla yritysten edellytyksiä investoida ja työllistää. Moni sanoo, että verottaja pyrkii aina 25 vuoden välein tappamaan täysin toimivan yrityksen. Valitettavasti yritys ei ole väliaikoinakaan turvassa. Perintöveron vaikutus heijastuu nimittäin yrityksen päätöksenteossa ja toimintaedellytyksissä jo paljon ennen kuin omistus siirtyy sukupolvelta toiselle. Näin siksi, että omistajaperheen on alettava hyvissä ajoin huomioimaan perintövero osinkopolitiikassaan. Kun investointimahdollisuudet kärsivät, heijastuu perintövero yrityksen menestysedellytyksiin myös sukupolvenvaihdoksen jälkeen. Huojennuksia toki on, mutta ne eivät poista ongelmia. Sukupolvenvaihdoksen sijasta moni perhe joutuu etsimään yritykselle ostajan - ja pääomaköyhässä maassa se tulee yleensä ulkomailta. Pitkässä juoksussa tämä ei ennusta hyvää tulevaisuutta Suomelle.

Perintöverolla ja sen tuomilla ongelmilla on myös symbolinen merkitys, jota ei pitäisi vähätellä. Monet seuraavan sukupolven edustajista tulkitsevat yhteiskunnan viestivän, ettei heidän panostaan hyvinvoinnin edistämiseen kaivata. Siinä on jo ihan riittämiin, että uusi vetäjäpolvi on vastuussa niin edellisille sukupolville kuin yrityksen eri sidosryhmille siitä, että yritys säilyy ja menestyy myös tulevaisuudessa. Vastuun kantamisesta odottaisi siis pikemminkin kiitosta kuin moitteita ja konkreettisia rangaistuksia. Ei ole ihme, jos yhä useampi seuraavan sukupolven edustaja ei enää otakaan vetovastuuta, vaan laittaa omat visionsa ja haaveensa etusijalle. Onneksi yrittäjäperheiden lasten visiot ja haaveet saattavat liittyä yrittäjyyteen, joka voi osaltaan hiukan korjata tilannetta. Ei ole kuitenkaan mitään takeita, että yrittäjyyttä harjoittaisiin sille vihamielisessä Suomessa. Jatkohaluttomuus voi joka tapauksessa tarkoittaa merkittiviä tappioita yhteiskunnalle, kun täysin toimivat ja hyvinvointia luovat yritykset päättävät toimintansa. Kaikki yritykset eivät nimittäin mene kaupaksi. Kaikkein dramaattisimpia seuraukset voivat olla haja-asutusalueilla, joissa sidosryhmien vaihtoehdot ovat vähissä.

Yritysomaisuutta koskevaan verotukseen on saatava muutos - viimeistään heti vaalien jälkeen. Vähintäänkin on omaksuttava malli, jossa perintövero tulee maksettavaksi vain omistajuudesta luovuttaessa (eli myytäessä perityt osakkeet). Tämä sujuvoittaa sukupolvenvaihdoksia merkittävästi, auttaa perheyrityksiä hoitamaan kehittävää, työllistävää ja hyvinvointia edistävää tehtäväänsä yhteiskunnassa. Se on myös signaali seuraavian sukupolvien edustajille, että heidän valmiuksiaan vastuunkantoon arvostetaan. Tätä signaalia voitaisiin vielä vahvistaa nostamalla yrittämisen ja omistamisen sisältöjä vahvemmin yhteiskunnalliseen keskusteluun. Väitän, että kummatkin ja varsinkin yritysomistamisen prosessit ovat monille hyvin vieraita. Päämäärätietoinen ja taitava omistaminen on kuitenkin eräs tärkeimmistä yritysten kautta syntyvän hyvinvoinnin dynamoista. Jos tämä ymmärretään, omistajia ja omistajuutta voidaan arvostaa aivan uudella tapaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti