Keskuskauppakamarin varatoimitusjohtaja Leena Linnainmaa kirjoitti Kauppalehdessä pari päivää sitten ylisääntelyn aiheuttamista ongelmista. Raskain, mutta myös toiveikkain mielin yhdyn täysin Leenan viestiin.
Ylisääntely pelaa lähinnä juridiikan asiantuntemuksesta ammentavien konsulttien pussiin. Kaikki muut ovat häviäjiä. Linnainmaa nostaa esiin melko dramaattisia lukuja pelkästään sen osalta kuinka merkittävä osa investoinneista (1/5) jää tekemättä jo yksinomaan täysin perusteettomista lupabyrokratiaan liittyvistä syistä. Ken sietää edes ajatella mitä luvut ovat kokonaisuudessaan.
Missään tilanteessa ja varsinkaan nykyisessä ei meillä ole kerta kaikkiaan varaa ylisääntelyyn. Sääntely-ympäristöä tulisi keventää ja rakentaa ennen kaikkea mahdollistamisen kautta, kansalaisten ja yritysten toimeliaisuutta edistäen. Nyt sääntely-ympäristöä, mukaan lukien viranomaisten tulkinnat, vaikuttaa määrittävän pelko ja ahdasmielisuus.
Iso kysymys tässä kuviossa on: millaisia ihmiset perusolemukseltaan ovat? Opportunisteja vai yhteistoiminnallisia? Tietenkin vaihtelevasti kumpaakiin ihmisistä, yhteisöistä ja tilanteista riippuen. Säätely-ympäristö tunnistaa kuitenkin etupäässä edellisen, eli opportunistin. Toisaalta se pyrkii minimoimaan ihmisten erilaisuudesta syntyvät haitat, vaikka sen pitäisi tukea ihmisten erilaisuudesta syntyviä etuja.
Vaalit ovat aina uusi mahdollisuus. Toivottavasti tämäkin asia nousee keskustelun ytimeen sekä hallitusohjelmaan ja lopulta konkretisoituu ministeriöiden resursoinnissa ja ruohonjuuritason viranomaistyössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti