Yritysten
strateginen johtaminen on monimutkainen prosessi, jolle on hankalaa antaa
yksinkertaista määritelmää. Jos monimutkaisuus ilmiön mukaisesti sallitaan, strategisen
johtamisen voisi määritellä vaikkapa seuraavasti:
Strateginen johtaminen on jatkuva prosessi, jossa strategiatyöhön
osallistuvat ihmiset analysoivat niin omaa organisaatiotaan kuin
sen toimintaympäristöä ja tekevät analyysiensä pohjalta roolinsa mukaisia, oivaltavia ja yhdessä harkittuja valintoja eri toimintavaihtoehtojen väliltä sekä toimeenpanevat
näitä valintoja vaikuttavasti.
Valintojen pitkäjänteisyys ja merkittävyys vaihtelee roolien mukaisesti. Esimerkiksi toimialaportfoliota koskevat päätökset kuuluvat omistajille tai omistuksellista roolia edustavalle taholle, kuten perheyritysten omistajaneuvostoille tai osuuskuntien hallintoneuvostoille. Hallitukset puolestaan vastaavat omistajan määrittelimissä raameissa liiketoimintoja koskevista päätöksistä. Toimiva johto ja henkilökunta puolestaan toteuttavat päätöksiä, hienosäätäen niitä omien osaamistensa ja tulkintojensa pohjalta.
Prosessin myötä pyritään varmistamaan, että
organisaation arvot ja tavoitteet, resurssit ja kyvykkyydet sekä rakenteet ja
järjestelmät muuttuvat ja kehittyvät yhteensopivasti ja vähintäänkin samaan
tahtiin toimintaympäristön muutoksen kanssa.
Onnistunut prosessi alkaa
yrityksen perustehtävän eli sen olemassaolon tarkoituksen ymmärtämisestä ja
päättyy sen toteutumiseen. Toisin kuin strategiasta puhuttaessa liian harvoin
ymmärretään, voi yrityksen perustehtävä vaihdella voimakkaasti muun muassa vaihtelevista
omistajaintresseistä ja valitusta yritysmuodosta riippuen.
Omistajien kesken aktiivisesti käyty keskustelu toiminnan tarkoituksesta ja tämän pohjalta määrittyvistä strategian raameista on toisin sanoen ratkaisevaa menestyksekkään strategisen johtamisen kannalta - ainakin muissa kuin puhtaasti angloamerikkalaisen mallin mukaisesti sijoittajaintresseistä toimivissa yrityksissä. Varsinkin tiettyyn elinkeinoon tai palveluintresseihin kytkeyvässä osuustoiminnassa tuo keskustelu on erittäin tärkeää, sillä erilaiset yhteiskunnalliset muutostrendit voivat tehdä tarpeellisiksi tehdä muutoksia liiketoimintaportfoliossa. Jos omistaja ei ole tässä asiassa hereillä ja haasta hallitusta, ei hallituskaan välttämättä ryhdy haastamaan toimivaa johtoa. Jälkimmäisen intresseissä voi varsinkin johtoryhmätasolla olla nykyisen portfolion säilyttäminen jo yksin oman aseman turvaamiseksi. Hallitus ei näin ollen välttämättä edes saa niitä tietoja, joita se tarvitsisi, jotta se voisi tuoda omistajien pöytään viestiä uusien omistajatason analyysien ja päätösten tarpeesta.
Omistaja voi olla ja sen siis pitääkin olla myös aloitteellinen. Tämä kuitenkin edellyttää osaamista. Siksi esimerkiksi osuuskauppojen hallintoneuvostojen on tarpeen määrätietoisesti kehittää omistajarooliin liittyvää osaamista sekä oppia käyttämään myös tuon roolin kannalta relevantteja ulkopuolisia asiantuntijoita apunaan. Tämä johtaa ennen pitkää siihen, että taitava omistaja yhtäältä keskittyy oman roolinsa hoitamiseen ja toisaalta edellyttää hallitukselta määrätietoista otetta liiketoimintatason strategisessa päätöksenteossa - kaikkien niiden liiketoimintojen osalta, jotka omistaja katsoo tarpeelliseksi pitää portfoliossaan.
Tätä keskustelua herättelen seuraavien päivien aikana lisää HLJ-akatemiassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti