maanantai 2. helmikuuta 2015

Omistajilla on tärkeä rooli yrityksen strategiatyössä

Yritysten strateginen johtaminen on monimutkainen prosessi, jolle on hankalaa antaa yksinkertaista määritelmää. Jos monimutkaisuus ilmiön mukaisesti sallitaan, strategisen johtamisen voisi määritellä vaikkapa seuraavasti:

Strateginen johtaminen on jatkuva prosessi, jossa strategiatyöhön osallistuvat ihmiset analysoivat niin omaa organisaatiotaan kuin sen toimintaympäristöä ja tekevät analyysiensä pohjalta roolinsa mukaisia, oivaltavia ja yhdessä harkittuja valintoja eri toimintavaihtoehtojen väliltä sekä toimeenpanevat näitä valintoja vaikuttavasti.

Valintojen pitkäjänteisyys ja merkittävyys vaihtelee roolien mukaisesti. Esimerkiksi toimialaportfoliota koskevat päätökset kuuluvat omistajille tai omistuksellista roolia edustavalle taholle, kuten perheyritysten omistajaneuvostoille tai osuuskuntien hallintoneuvostoille. Hallitukset puolestaan vastaavat omistajan määrittelimissä raameissa liiketoimintoja koskevista päätöksistä. Toimiva johto ja henkilökunta puolestaan toteuttavat päätöksiä, hienosäätäen niitä omien osaamistensa ja tulkintojensa pohjalta.

Prosessin myötä pyritään varmistamaan, että organisaation arvot ja tavoitteet, resurssit ja kyvykkyydet sekä rakenteet ja järjestelmät muuttuvat ja kehittyvät yhteensopivasti ja vähintäänkin samaan tahtiin toimintaympäristön muutoksen kanssa.

Onnistunut prosessi alkaa yrityksen perustehtävän eli sen olemassaolon tarkoituksen ymmärtämisestä ja päättyy sen toteutumiseen. Toisin kuin strategiasta puhuttaessa liian harvoin ymmärretään, voi yrityksen perustehtävä vaihdella voimakkaasti muun muassa vaihtelevista omistajaintresseistä ja valitusta yritysmuodosta riippuen.

Omistajien kesken aktiivisesti käyty keskustelu toiminnan tarkoituksesta ja tämän pohjalta määrittyvistä strategian raameista on toisin sanoen ratkaisevaa menestyksekkään strategisen johtamisen kannalta - ainakin muissa kuin puhtaasti angloamerikkalaisen mallin mukaisesti sijoittajaintresseistä toimivissa yrityksissä. Varsinkin tiettyyn elinkeinoon tai palveluintresseihin kytkeyvässä osuustoiminnassa tuo keskustelu on erittäin tärkeää, sillä erilaiset yhteiskunnalliset muutostrendit voivat tehdä tarpeellisiksi tehdä muutoksia liiketoimintaportfoliossa. Jos omistaja ei ole tässä asiassa hereillä ja haasta hallitusta, ei hallituskaan välttämättä ryhdy haastamaan toimivaa johtoa. Jälkimmäisen intresseissä voi varsinkin johtoryhmätasolla olla nykyisen portfolion säilyttäminen jo yksin oman aseman turvaamiseksi. Hallitus ei näin ollen välttämättä edes saa niitä tietoja, joita se tarvitsisi, jotta se voisi tuoda omistajien pöytään viestiä uusien omistajatason analyysien ja päätösten tarpeesta.

Omistaja voi olla ja sen siis pitääkin olla myös aloitteellinen. Tämä kuitenkin edellyttää osaamista. Siksi esimerkiksi osuuskauppojen hallintoneuvostojen on tarpeen määrätietoisesti kehittää omistajarooliin liittyvää osaamista sekä oppia käyttämään myös tuon roolin kannalta relevantteja ulkopuolisia asiantuntijoita apunaan. Tämä johtaa ennen pitkää siihen, että taitava omistaja yhtäältä keskittyy oman roolinsa hoitamiseen ja toisaalta edellyttää hallitukselta määrätietoista otetta liiketoimintatason strategisessa päätöksenteossa - kaikkien niiden liiketoimintojen osalta, jotka omistaja katsoo tarpeelliseksi pitää portfoliossaan. 

Tätä keskustelua herättelen seuraavien päivien aikana lisää HLJ-akatemiassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti