Opetin liki vuosikymmenen kauppakorkeakoulussamme liiketoiminnan ja strategian perusteita. Kuinka usein kuulinkaan, että nämä tällaiset kurssit ovat "laulu ja leikki" -osastoa. Edes kaikki kollegat eivät ottaneet strategisen johtamisen oppeja vakavasti tai nähneet niiden hyödyllisyyttä.
Valitettavasti suhtautuminen strategiseen johtamiseen ei ole tyypillisesti kovinkaan paljon parempi yritysten varsinaisessa strategiatyöskentelyssä. Strategian valmistelu, strategiaa koskevat päätökset ja strategian vahvistamiset ovat usein ikään kuin pakollinen paha - näytelmä, joka ei saa ansaitsemaansa huomiota. Tämä on erittäin valitettavaa, sillä juuri strategiatyössä tehdyt virheet tuottavat yrityksille ja niiden sidosryhmille mittavat tappiot - pahimmillaan tappavat koko yrityksen tai vähintään sen jonkin liiketoiminta-alueen. Ja toisaalta juuri onnistunut strategiatyö vie voittoon.
Strategiatyön tarkoituksena on niin sanotusti yrityksen erilaisten voimavarojen yhteensovittaminen toimintaympäristöön siten, että tämä palvelee parhaalla mahdollisella tavalla ja kestävästi yrityksen tarkoitusta - oli se sitten yrityksen arvon maksimointi tai vaikkapa osuuskunnan jäsenten hyvinvoinnin edistäminen. Haasteelliseksi ja toisaalta samalla niin tarpeelliseksi työn tekee se, että toimintaympäristö on alati muuttuva ja muutoksen ajurit ovat usein sellaisia, ettei niitä ole helppo tunnistaa - varsinkaan riittävän ajoissa. Toisaalta myös organisaation menestymiseen tai menestymättömyyteen vaikuttavat resurssit ovat nekin monipuolisia. Esimerkiksi sosiaaliseen pääomaan ja tietopääomaan sisältyvät voimavarat sivuutetaan tarkastelussa liian helposti. Kun mittaaminen on hankalaa, jätetään tekijä huomioimatta. Se laitetaan sinne "laulu ja leikki" kategoriaan. Tällöin strategiatyö redusoituu pahimmillaan budjetoinniksi.
Strategiatyökalujen olennaisin anti jää usein huomioimatta ja siksi strategiatyöstä tulee ponnetonta äheltämistä - ja lopputuloksena on melko lailla turhaa julistusta. Pahimmillaan strategiapaperien merkittävin arvo on esteettinen. Joku on osannut laatia hienoja kuvioita ja valita kivat värit, mutta se ei tarjoa todellista suuntaa organisaation jäsenille liiketoiminnan eri alueilla.
Arvokkaaksi strategiapaperi ja varsinkin sen laatimisen prosessi muodostuu silloin, kun strategiatyökaluja käytetään oikeaoppisesti. Tällöin jokainen strategiatyöstä vastuussa oleva ymmärtää syvällisesti mitä erilaiset strategialausahdukset todella tarkoittavat. Vaikkapa klassikoksi muodostunut SWOT voi olla vanhasta iästään huolimatta hyvinkin hyödyllinen, jos vahvuudet ja heikkouset sekä mahdollisuudet ja uhkat kyetään ylipäätään määrittelemään oikein ja tämän edelleen hyödyntämään esimerkiksi eri yhteiskuntasektoreita määrittävien käsitteiden määritelmiä toimintaympäristön muutosta analysoitaessa ja toisaalta samaan tapaan erilaisia organisaation voimavaroja määrittäviä käsitteitä analysoitaessa sitä minkälaisin heikkouksin ja vahvuuksin erilaiset uhkat ja mahdollisuudet kohdataan.
Suurin strategiatyön heikkous oman kokemukseni mukaan on se, että abstraktin ajattelun täsmällisyyden tarvetta ei tunnisteta. Tällöin SWOT ynnä muut taulukot eivät tunnista kuin murto-osan yrityksen tulevaisuuden kannalta olennaisista muutostrendeistä. Tunnistetut tekijät saattetaan toisaalta luokitella väärään kategoriaan tai eri katerogioihin kirjata samoja lausahduksia. Tunnistettua muuttujaa ei tällöin ole pilkottu riittävästi siten, että ymmärrettäisiin mikä on mahdollisuutta ja mikä uhkaa. Vahvuuksia ja heikkouksia ei puolestaan ole välttämättä lainkaan suhteutettu kilpailijoihin. Tällöin heikkoudeksi voidaan lukea vaikkapa yrityksen merkittävin kilpailuetutekijä. Askel pidemmälle, ei ehkä kyetä perusteellisesti perustelemaan miksi jokin asia on uhka tai mahdollisuus. Eli millaisten mekanismien ja minkä toimijoiden kautta kyseinen tekijä voi asemaamme vaikuttaa ja miten?
Jos itse teet strategiatyötä ja tunnet piston sydämessäsi, se on hyvä. Lohdutuksena voin todeta, että et ole yksin. Kehittämistarve on hyvin laaja ja se kattaa hyvin erilaiset ja eri kokoiset organisaatiot. Hyvinkin suurissa yrityksissä voi olla merkittäviä puutteita. Suuri ja mahtava Nokiakin olisi mahdollisesti voinut välttää pahimman, jos se olisi pyrkinyt näkemään toimintaympäristönsä muutosta hiukankin kattavammin. Strategiatyökalut ja -opukset ovat jo nekin tavallaan syyllisiä - ja varsinkin ne tahot, jotka strategiaoppeja myyvät. Strategiatyökalut näyttäytyvät ja ne myös usein esitellään hyvin yksinkertaisina. Tällöin niiden hyödyllisen käytön edellyttämä älyllinen työ helposti unohtuu. Onneksi strategiatyö on jatkuvaa. Jokainen seuraava ajatus on uusi mahdollisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti