Kauppalehti kirjoitti eilen Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen kyselystä, jonka mukaan "suomalaiset kannattavat laajasti julkissektorivetoista hyvinvointivaltiota ja pitävät köyhien ja rikkaiden välistä kuilua liian suurena". Suomalaiset asettavat siis yhteiskunnalliseen päätöksentekoon kaksi reunaehtoa. Ensinnäkin sosiaali- ja terveyspalvelut on tuotettava julkisesti ja rahoitettava veroin. Toiseksi verotus on pidettävä sellaisena, etteivät yksilöt voi tulevaisuudessakaan vaurastua.
Todellisuus on kuitenkin sellainen, että vain toinen ehdoista voidaan täyttää. Julkissektorivetoinen hyvinvointivaltio edellyttää merkittävää verotulojen lisäystä. Tämä puolestaan edellyttäisi huomattavaa yksityisen taloudellisen toimeliaisuuden lisääntymistä. Tätä toimeliaisuuden lisääntymistä ei kuitenkaan tapahdu, ellei verotus muutu kannustavampaan suuntaan. Kannustava verotus palkitsee niitä, jotka kantavat kortensa kansan yhteiseen kekoon työnteon, yrittämisen tai taitavan omistamisen kautta. Jos malttaa katsoa yhtään pidemmälle, kannustava verotus johtaa lisääntyvän toimeliaisuuden kautta niin sanottujen "köyhien" aseman parantumiseen niin edistyvän työllisyyden kuin suhteellisen verokertymän kasvun kautta. Suhteellisella verokertymällä tarkoitan verotulojen ja niillä katettavaksi tarkoitettavien menojen välistä suhdetta (tälle on varmaankin joku oikea termi, jota en nyt tähän hätään käy etsimään). Kannustava verotus johtaa kuitenkin siihen, että vauraus ei kasva tasaisesti, vaan myötävaikuttamisen suhteessa. Tällöin kuilu niin sanottujen "köyhien" ja "rikkaiden" välillä kasvaa.
Kumpi on siis tärkeämpää? Epätasaisesti, mutta reiluin pelisäännöin jakautuva hyvinvointi, vai tasaisesti jakautuva kurjuus? Toinen on valittava. Itselleni on tärkeää, että ensimmäisessä vaihtoehdossa heikoimmankin asema on jälkimmäistä parempi. Jos yksityinen taloudellinen toimeliaisuus noudattaa sekin reilun tulonjaon periaatetta ja pyrkii osallistamaan aktiivisesti eri sidosryhmiä ja auttamaan näitä hyötymään kasvusta, ollaan hyvällä tiellä. Tällöin voidaan verokertymän käytössä painottaa erityisesti heikoimmassa asemassa olevia, jolloin kestävälle ja kansan yhtenäidyyttä edistäville hyvinvoinnille luoda entistä vakaampi pohja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti