Vietin eilisen illan Helsingin Tuomiokirkon alla kuulemalla alustuksia ja keskustelua sekä keskustelemalla itse aiheesta omistajuus. Tilaisuuden järjestäjiä olivat Kotimaa, MTK, Perheyritysten liitto, SOK, Suomalaisen työn liitto, Teosto ja Ray Q. Alustajina ja keskustelijoina olivat tutkija Frank Martela (Helsingin yliopisto), hallituksen puheenjohtaja Anne Berner (Vallila Interior), toimitusjohtaja Katri Sipilä (Teosto), piispa Irja Askola (Helsingin hiippakunta), toiminnanjohtaja Antti Sahi (MTK), konsernijohtaja Christoph Vitzthum (Fazer) ja pääjohtaja Taavi Heikkilä (SOK). Omistajaohjausministeri Sirpa Paatero (SDP) oli pyydetty kommenttipuheenvuoron esittäjäksi.
Oli mielenkiintoista havaita, että alustajien näkemykset yhdistäen keskustelussa nousivat esiin liki kaikki olennaiset omistajuuden ulottuvuudet. Kirjasin muistiin keskustelua sen jäsennyksen mukaan, jota itse olen tyypillisesti käyttänyt. Päätinkin tiivistää muistiinpanoni tähän tämän aamun blogiini, jotta tilaisuudesta saavat irti jotain nekin, jotka eivät eilen olleet kryptaan kokoontuneet.
Ensimmäisenä asiana esiin nousi omistajuus yhteiskunnallisena instituutiona, joka on demokraatian pohjalta rakentuvan hallintovallan vahvistama. Se luo yhteiskuntaan järjestystä ja motivoi ihmisiä hankkimaan omistuksia, kun niiden säilymiseen omassa hallinnassa voi pääasiassa luottaa. Sosiaalisena järjestelmänä omistajuus voi olla myös innovaatioiden kohde ja yhteiskunnallinen kilpailuetutekijä. Aikamme tarpeisiin vastaavin omistusinnovaatioin voisimme luoda edistävää dynamiikkaa talouteen. Toisaalta tulisi huomioida jo nykyisellään olemassa olevien erilaisten instituutionalisten ratkaisujen monimuotoisuus ja käyttökelpoisuus. Keskustelussa nousi esiin, että yhteiskunta ei ainoastaan vahvista vaan myös rajoittaa omistajuutta ilmiönä ja tekee sen usein hyvinvoinvia heikentävällä tavalla. Yhteiskunta myös asettaa erilaiset omistusjärjestelyt eriarvoiseen asemaan. Poliittisia riskejä nähtiin muun muassa perheomistamiseen liittyen. Viime aikoina esillä olleet osuustoiminnalliseen omistamiseen kohdistuvat riskit eivät nousseet keskustelussa esiin, mutta osuustoiminnallinen muoto oli muutoin vahvasti esillä.
Erilaisina omistajina esiin nousivat muun muassa elinkeinonharjoittajat, kuluttajat, nuoret yrittäjät, perheet, taiteilijat, työntekijät, uskonnolliset yhteisöt ja jopa veronmaksajat. Omistajuus voi toisin sanoen olla äärimmäisen yksityistä tai jopa kansakuntatasolla yhteisöllistä ja mitä tahansa tältä väliltä. Omistajina voidaan olla yksin tai yhdessä. Sijoittajia alustajat eivät pitäneet omistajina ja omistajuus haluttiin erottaa selkeästi sijoittajuudesta. Omistajuuden kautta aineelliset resurssit, sosiaalinen pääoma ja tietopääoma sitoutuvat tietylle maantieteelliselle alueelle, eli tässä tapauksessa Suomeen. Sijoittajuuden kautta ne voivat karata sinne minne pääomat yleensäkin keskittyvät. Hyvän omistajuuden ja omistajuudelle suotuisan ympäristön kautta pääomien uskottiin ja toivottiin virtaavan Suomeen. Omistajuus liitettiin näin ollen huoltovarmuuteen, talouskasvuun ja työllisyyteen.
Omistajuus voi syntyä niin aineellisin kuin aineettomin investoinnein, sen kohde voi niin ikään olla aineellinen tai aineeton ja omistajuuden tuottamat palkkiot voivat nekin olla aineellisia tai aineettomia. Tyypillisesti yhteiskunta korostaa jo edelläkin mainittuja aineellisia (raha, luonnonvarat) panoksia, kohteita ja palkkioita. Pitkäjänteisyyden ja kestävyyden kautta määriteltyinä (esim. huomio tuloslaskelman sijasta taseessa) näitäkin pidettiin tärkeinä jatkuvuuden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin lähteinä, mutta alustuksissa ja keskustelussa nousivat tasavahvasti esiin myös omistajuuden inhimilliset ulottuvuudet, kuten luovuus ja ideat omistajuuden synnyttäjinä, tietopääoma omistuksen kohteena ja kokemuksellisuus omistajuuteen liittyvänä palkkiona. Psykologinen omistajuus ja omistajuuden sosiaaliset ulottuvuudet olivat hyvin vahvasti esillä viittauksin omistajuuden tärkeään tunnepuoleen, sen kytkeytymiseen niin minäkäsitykseen ja sisäsyntyiseen vastuuntuntoon kuin sosiaaliseen identiteettiin (kasvollisuuteen) ja maineeseen. Osuuskuntien omistamiseen kaipailtiin lisää tunnetta. Pääjohtaja Heikkilän esittämä, tätä tavoitetta osuuskaupoissa palveleva Matka tiluksille - Omistajan käyntikortti -videonpätkä herätti paljon positiivista huomiota ja tunnelmaa sekä raikuvat aplodit.
Tärkeänä huomiona keskustelussa nousi esiin, että juuri tunnepuoli erottaa aidon omistajuuden sijoittajuudesta, jossa keskeistä on exit. Omistajuudessa olennaista on yrittäjyyden pitkäjänteinen vaaliminen ja huolenpito omistajuuden kohteesta vaikeinakin aikoina ja itse asiassa aktiivisuus erityisesti tuolloin. Omistajuutta tunteva pyrkii aina standardeja parempaan toimintaan, ylittämään odotukset. Tätä taustaa vasten keskustelussa kysyttiin - aivan kuten olen itsekin usein kysynyt - tarvitaanko omistajuuden tunteiden ja näiden pohjalta syntyvän sisäsyntyisen vastuullisuuden esiintyessä sellaista sääntelyä kuin mihin me olemme tottuneet? Muodostaako sääntely esteen omistajuuden tunteiden synnyttämälle myönteiselle energialle? Tämä on olennainen kysymys, sillä aito omistajuus tuottaa hyvinvointia kaikille sidosryhmille ja koko yhteiskunnalle. Todettiin, että omistajuus on ennen muuta ihmisten hyvinvointia synnyttävää toimintaa, ei heidän luomaansa rakennetta. Piispa askola muistutti, että "Jumala rakastaa ihmisiä, ei organisaatioita".
Alustukset ja keskustelut toivat siis hyvin esiin omistajuusilmiön monimuotoisuuden ja myös sen yhteiskunnallisen tärkeyden. Yksi ulottuvuus kuitenkin loisti poissa olollaan. Nimittäin omistajuuteen liittyvä tieto ja taito. Juuri näiden puutteet syövät yhteiskuntamme potentiaalia ja tuottavat myös poliittisia riskejä. Keskestelin asiasta omistajaohjausministeri Paateron kanssa, joka oivalsi ettei omistajuutta oikeastaan opeteta missään. Sovimme kumpikin tekevämme osuutemme asian korjaamiseksi tutkimuksen ja opetuksen saralla.
Keskustelutilaisuus alusti hyvin lokakuussa järjestettävää Monimuotoinen markkinatalous ja omistajuuden monet kasvot -seminaaria. Taloudellisen yhteistoiminnan tutkimuksen seuran (Kooperatiivi ry) suunnittelemassa seminaarissa mennään astetta syvemmälle nykyisiin ja nouseviin omistajuusjärjestelyihin, ottaen huomioon niin finanssi- ja työ- kuin palvelu- ja tuotemarkkinoihin erilaisten omistajien kautta kytkeytyvän omistajuuden. Mikäli seminaari kiinnostaa - ja siitä kannattaa olla kiinnostunut - on hyvä seurata seuran nettisivujen ilmoittelua. Kaikki mukaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti